Aku ja Ella

Kuulumisia

2012-01-31T23:08:00.003+02:00

Eipä ole taas hetkeen tullut blogia päiviteltyä, eikä nytkään ole kovin ihmeellistä tarinoitavaa...

Joulu vietettiin Kangasalla tavallistakin rauhallisemmissa merkeissä, kun Ella loukkasi etujalkansa agitreeneissä ja fyssari määräsi lähes kahdeksi viikoksi lepoon. Viikon jälkeen alkoi olla lisääntyvää levottomuutta havaittavissa, ei meinannut pieni koikkeri millään käsittää, miksei pääse juoksemaan. Vähän tuli jopa itselleni yllätyksenä, miten suuri tarve Ellalla on liikkua, se selvästi turhautui, kun ei saanut juosta. Pari kertaa se takapihalle pissalle päästessään lähtikin vetämään ihan älytöntä rallia pihaa ympäri ihan vain juoksemisen ilosta.

Vuodenvaihdetta vietettiin kotona. Aku suhtautui paukkuihin samaan tapaan kuin parina edellisenä vuotena: sisällä ei välitä pätkääkään, mutta ulkona ei illalla erityisesti viihtynyt. Ellaakaan ei raketit sisällä kiinnostaneet ollenkaan ja ulkonakin se olisi viihtynyt ihan tavalliseen tapaan.

Koikkereitten lenkkeilyvarustus -25 asteessa

Muutenpa ei ollakaan puuhattu mitään ihmeempiä. Treenailtu ollaan agilitya, mutta toko ei ole erityisemmin jaksanut innostaa. Tosin nyt kun aksailut on pakkasen takia tauolla, ollaan temppuilun lomassa jotain tokoilua muistuttavaa välillä harrastettu. Pääasiassa ollaan kyllä tehty ihan höpöhöpöjuttuja, kuten esimerkiksi opeteltu puhaltamaan kuplia:

Ai niin, tuo meiän treeniblogi on ollut taas vapaasti luettavissa vuoden alusta lähtien. Sitä tulee päiviteltyä vähän useammin, tosin lähinnä vaan tylsillä treeniselostuksilla.

Jouluntoivotus

2011-12-23T23:52:00.002+02:00

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille!

Pari sertiä ja monta hylkyä

2011-11-22T22:43:00.000+02:00

Ella on käynyt kirmailemassa muutamat aksakisat. Tuloksissa ei kovin paljoa ole vaihtelua ollut, se on ollut joko hylky tai serti.

Pieksämäellä 5.11. oli molemmilla radoilla monen monta potentiaalista hylkypaikkaa, mutta suurin osa onnistuttiin välttämään. Ensimmäinen rata hyllytettiin väärälle esteelle lipsahtamisen takia, mutta toinen rata päästiinkin virheittä läpi, ja vieläpä nopeimmalla ajalla! Tulokseksi siis 0/-7,37, sijoitus 1./20 ja SERT-A. Video nollaradasta löytyy täältä.

Seuraavana viikonloppuna Varkaudessa juostiin pari hylkyä. Ohjaajalla oli pienoisia asennoitumisongelmia, lähdettiin radalle "vähän juoksentelemaan" ja senpä voi sitten arvata, mitä hommasta silloin Ellan kanssa tulee. Koiraneiti kun on toipunut valeraskailuistaan, eikä agilityradalla ole enää mitään kilttiä pientä koikkeria nähnytkään.

Viime sunnuntaina käytiin Kuopiossa kisaamassa kolme rataa. Päivän teemana oli "kyllä se puoleenväliin asti meni ihan hyvin", ei oikein ohjaus tahtonut pysyä kasassa puolta rataa pidempään. Yksi rata saatiin sentään pelasteltua nollana läpi, vaikka loppu meni aikamoiseksi räpellykseksi. Yllätys oli melkoinen, kun kaikesta sähläämisestä huolimatta Ella sijoittui toiseksi ja sai vielä hyppysertinkin! Kuopion saldona siis 2 x HYL ja 0/-7,88 sij. 2./21 ja SERT-H. Nollaradan video on niin huonolaatuinen, ettei sitä jaksa kukaan katsella, joten linkitetäänpä vaihteeksi hylkyrata.

Muuta ihmeellistä ei sitten olla puuhattukaan, lenkkeilty lähinnä vaan. Lauantaina koikkerit pääsivät tollerityttöjen kanssa metsään hillumaan ja olivat molemmat kovin innossaan. Tokoa ollaan treenailtu vaihtelevalla aktiivisuudella, välillä tuntuu ettei niitä voittajan liikkeitä saa ikinä valmiiksi, välillä tulee semmoinen olo että sitähän voisi ihan vallan kokeessakin käydä. Tosin nykyisellä treenitahdilla ei kyllä mistään ykkösistä tarvitse edes haaveilla. Ella tarvitsee melkoisen paljon toistoja, jotta se asiat oppii, ja jo olemassa olevienkin taitojen ylläpitokin vaatii säännöllistä treeniä. Akulla pysyy paljon paremmin muistissa asiat, jotka se joskus on oppinut, se tuntuu muistavan kaikki temppunsakin paremmin kuin mä itse...

Akun temppuvideo

2011-10-25T14:16:00.000+03:00

Aku näyttää uudella temppuvideollaan, kuinka veteraani-ikäinen koikkeri pitää jäsenensä vetreinä: Akun temppuvideot, osa 5: Veteraanijumppa.

Kilpaliitelyä

2011-10-11T19:49:00.005+03:00

Ellan juoksut, emätintulehdus ja dopingvaroajat oli ja meni, joten lokakuun ekana viikonloppuna päätettiin parin kuukauden kisatauko ja suunnattiin Mikkeliin kisaamaan. Ensimmäisten kolmosten kisojen saldona oli pari hylkyä, vitonen ja tuloksiin nähden hyvä fiilis. Ne kolmosten radathan on ihan tehtävissä!

Viime viikonloppu vierähti Lempäälässä SDP:llä aksaten, lauantaina kisailtiin ja sunnuntaina ohjelmassa oli koikkeriseurassa liitelyä Suomalaisen Jarin koulutuksessa. Ella on juoksujen jälkeen ollut normaalia vaisumpi, ja nyt se näkyi agilityssakin. Tai katsojien kommenttien perusteella ei niinkään näkynyt, mutta ohjatessa tuntui käteen erilaiselta kuin normaalisti. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, saatiin ekalta radalta nolla, sijoitus 3./43 ja SERT-A. Video radasta löytyy täältä. Toisena ratana ollut hyppis oli melkoisen mutkikas, mutta kilttinä tyttönä Ella seurasi ohjausta nätisti kunnes neljänneksi viimeisellä esteellä homma lopulta hajosi, eikä ohjaajalla ollut kiinnostusta edes yrittää tilannetta pelastaa. Sen seurauksena Ella hyppäsi juuri suorittamansa hypyn takaisinpäin ja hylky siis tuloksena. Videota ei kehtaa julkaista, vaikka suoritus ei näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin miltä tuntui.

Kameraa on tullut ulkoilutettua viime aikoina hirmuisen vähän, mutta muutamia kuvia tuli räpsittyä, kun koikkerit pitkästä aikaa pääsivät tollereiden kanssa metsään kirmailemaan.

Liitolikka näytelmissä

2011-09-18T20:33:00.000+03:00

Ella pyörähteli elokuun puolivälissä Joensuun näyttelyssä hollantilaisen Gerda Haff-van Bovenin arvosteltavana. Tuloksena EH ja tämmönen arvostelu:

‎"This bitch showing very leggy in all parts. Feminine head, could have more fill under the eyes. Showing nice earrings & good neck. Very narrow in front. Prefer more bone, depth of chest & ribcage. Well angulated behind. Very steep in croup. Showing a very good muscle condition but not show condition. Nice temperament."

Muissa virallisuuksissa ei sitten ollakaan lähiaikoina käyty, aksakisaamaankaan ei olla päästy kolmosiin nousun jälkeen. Ella aloitti juoksun elokuun loppupuolella ja hankki sen jälkeen emätintulehduksen, ja on nyt sitten doupattu. Akukin on viettänyt rauhallista kotikoiran elämää ja käynyt vain välillä vähän puuhastelemassa agilitya.

Ella nousi kolmosiin

2011-08-08T14:02:00.004+03:00

Ella on aksakisannut ahkerasti viime aikoina, vähän alkukesää paremmin tuloksin. Ensimmäinen nolla kakkosista tuli Mikkelistä hyppikseltä heinäkuun alussa. Kuun lopussa tehtiin koko viikonlopun mittainen kisareissu Mikkeliin. Lauantain tuloksina hylky ja typerä vitonen kepeiltä. Sunnuntain ekalta radalta tuli toinen typerä vitonen kepeiltä ja tokalta radalta vihdoin nolla, vaikka taas oli keppivirhe lähellä.

Välissä mökkeiltin vajaan viikon verran Ruovedellä (ja käytiin Orivedellä juoksemassa pari hylkyä).

Viime viikonloppuna kisattiin oman seuran kisoissa. Heti ekalta radalta napattiin kolmas nolla kakkosista ja saatiin menolippu kolmosiin. Anniinan kuvaama video radasta löytyy täältä. Kolmosetkin päästiin korkkaamaan, mutta monen tunnin odottelun jälkeen ei ollut ainakaan ohjaaja parhaassa vireessä, joten tuloksena hylky.

Saatiin sentään kivoja kuvia

2011-06-29T14:13:00.002+03:00

Jos haluaa koirastaan hyviä aksakuvia, niin kannattaa lähteä Juhannuksena Piikkiöön kisaamaan.

Keinun laskeutumista odotelessa ehtii vähän räyhätä ohjaajalle. Kuva: Henri Luomala

Kuva: Henri Luomala

Ellaa ei aksaaminen paljoa naurata. Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Entä kisojen tulokset? 5 x HYL, ei niistä sen enempää.

2-vuotiaan luonne arvioitavana

2011-06-21T23:59:00.005+03:00

Ella täytti reilu viikko sitten, 12.6., kokonaiset kaksi vuotta! Ei ihan heti uskoisi, kun tuota koiraa katsoo. Se näyttää ihan kakaralta, eikä käytöskään aina kovin aikuismaista ole..

Viime viikon lopulla matkusteltiin Joensuusta länteen. Perjantaina mentiin Kangasalle, mistä jatkettiin seuraavana päivänä Raumalle. Sunnuntaina oli Ellalla ohjelmassa MH-luonnekuvauksessa Tammelassa. Kuvaajina toimineet Carina Timberg ja Marina Bast arvioivat Ellan luonnetta näin:

1a KONTAKTI Tervehtiminen: 4 (ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)
1b KONTAKTI Yhteistyö: 3 (lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta)
1c KONTAKTI Käsittely: 2 (väistää tai hakee tukea ohjaajasta)

2a LEIKKI Leikkihalu: 3 (leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee)
2b LEIKKI Tarttuminen: 2 (ei tartu, nuuskii esinettä)
2c LEIKKI Puruote ja taisteluhalu: 1 (ei tartu esineeseen)

Video: Kontaktiosion loppu (käsittely) ja leikki (äänet saa kuuluviin, kun tarpeeksi kovalle säätää)

3a TAKAA-AJO (molemmat kerrat) 1 (ei aloita)
3b TARTTUMINEN (molemmat kerrat) 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)

Videot: Ensimmäinen kerta ja toinen kerta

4 AKTIVITEETTITASO: 3 (tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)

Video: Aktiviteettitaso

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus: 3 (kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio: 1 (ei osoita uhkauseleitä)
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus: 1 (ei saavu avustajan luo)
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu: 1 (ei osoita kiinnostusta)
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö: 1 (ei osoita kiinnostusta

Video: Etäleikki

6a YLLÄTYS Pelko: 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio: 2 (osoitta yksittäisiä uhkauseleitä)
6c YLLÄTYS Uteliaisuus: 2 (menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa)
6d YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko: 1 (ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä)
6e YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus: 1 (ei osoita kiinnostusta haalariin)

Videot: Yllätys

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko: 2 (kyykistyy tai pysähtyy)
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus: 4 (menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin)
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä pelko: 1 (ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä)
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä kiinnostus: 1 (ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

Videot: Ääniherkkyys alku- ja loppuosa

8a AAVEET Puolustus/aggressio: 2 (osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä)
8b AAVEET Tarkkaavaisuus: 4 (tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja)
8c AAVEET Pelko: 3 (on enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä)
8d AAVEET Uteliaisuus: 1 (menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois)
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen: 4 (ottaa itse kontaktia avustajaan)

Video: Aaveet

9a LEIKKI 2 Leikkihalu: 2 (ei leiki - osoittaa kiinnostusta)
9b LEIKKI 2 Tarttuminen: 1 (ei tartu esineeseen)

10 AMPUMINEN: 5b (ohjaaja luopuu ampumisesta)

Video: Loppuleikki ja yhteenveto

Täytyy myöntää, ettei ollut ihan sellainen tulos kuin odotin. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli osion 1c eli käsittelyn rasti ruudussa 2 "väistää tai hakee tukea ohjaajasta". Tuon videolle tallentuneen pätkän (alkaa harmittavasti vähän kesken, kun kuvaaja ei ollut ihan heräillä) ja näkemäni perusteella en oikein ymmärrä tuota tuomiota, eikä se mielestäni Ellaa kovin hyvin kuvaa. Eihän Ella ole ikinä mistään lääppimisistä (edes tuttujen) erityisesti nauttinut, mutta kyllä se mielestäni on helpommin vieraan käsiteltävissä kuin Aku, joka kuitenkin on saanut tuosta osiosta 3 eli "hyväksyy käsittelyn". Pitää varmaan todeta, että tuohon Ellan saamaan määritelmään menee hyvin erilaisilla tavoilla käyttäytyviä koiria, sillä seuraava askel pidättyväisempään suuntaan tuosta on "torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra" eli myös ne paniikissa pakoon yrittävät koirat saavat myös rastin kohtaan kaksi.

Leikkimättömyys myös hieman yllätti. Tai kyllähän Ella oli ihan mukana jutussa, muttei kuitenkaan edes yrittänyt ottaa lelua suuhunsa. Toisaalta kyllä ymmärrän, ettei se paloletkunpätkä erityisen houkutteleva lelu tuollaisen pikkusintin mielestä ole, vaikka normaalisti Ella kyllä leikkii ihan millä vaan.

Ellan reaktio takaa-ajossa oli ehkä suurin yllätys. Olin melko varma, että Ella vieheen perään lähtee, mutta eipä lähtenyt. Tai lähti, mutta keskeytti ajon hyvin pian. Aktiviteettitaso oli ihan odotetutusti se kolmonen, haisteli rauhassa itsekseen, eikä äännellyt. Tuntuu kuitenkin hassulta, että Aku on saanut siitä nelosen eli ollut enemmän aktiivinen kuin Ella. Toisaalta Aku onkin enemmän semmonen touhuaja, Ella tekee täysillä silloin kun tekee, muun ajan on rauhallisesti. Etäleikistä etukäteen mietin, että Ella jossain tapauksessa saattaisi leikkijän luokse lähteä, mutta nyt se lähnti sitten vasta osion loputtua, kun itse lähdin Ellaa kiinni ottamaan.

Lopuissa osiossa Ella toimi aika pitkälti juuri niin kuin olin olettanutkin. Se pelästyi yllättäviä ja epäilyttäviä asioita, mutta kävi sitten hetken ihmeteltyään toteamassa ne vaarattomiksi. Positiivisena asiana pidän sitä, että kun Ella jännän asian on kerran selvittänyt, ei siitä jää sille pelkoja, eikä se asiaa sitten enää sen enempää muutenkaan mieti.

Ja miksei Ellalle ammuttu? Koska en halunnut. Ei, Ella ei ole osoittanut minkäänlaisia paukkuarkuuden merkkejä, mutten halunnut, että se tommosen testin päätteeksi kuulisi ekaa kertaa läheltä ammuttuja laukauksia.

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen fiilis, että mun oma käytös vaikuttaa Ellan toimintakykyyn ja reaktioihin enemmän kuin olen kuvitellut. Se ei päättömästi syöksy uusiin tilanteisiin, jollen sitä tue. Koska Ella kuitenkin normaalielämässä pelittää varsin kivasti, niin en osaa pitää tuota kovin huonona asiana. Ella ei ehkä MH-kuvauksen perusteella vaikuta miltään harrastustykiltä, mutta eipä sillä loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, kun sepä ei sitä koiraa miksikään muuta ja kuitenkin itse parhaiten tiedän, miten se sitten oikeasti arjessa ja harrastuksissa toimii. Jännä oli muuten huomata, että Akun ja Ellan kuvauksissa oli ihan hurjasti yhteneväisyyksiä, vaikka pidän niitä aika erilaisina koirina. Jos jotakuta kiinnostaa vertailla, niin Akun MH-tulokset löytyy täältä.

Ella tokaluokkalainen

2011-06-07T19:50:00.001+03:00

Käytiin Ellan kanssa helatorstaina Janakkalan kisoissa katkaisemassa hylkyputki nollavoitolla, kun ykkösissä kisaaminen alkoi kyllästyttää. Joo, ihan oikeasti alkoi ärsyttää tuloksettomuus niin paljon, että päätin vääntää sen nollan vaikka sitten väkisin, riippumatta siitä, millainen rata nyt sattuisi olemaan. Vähän sellaista väkisin vääntämistä se suoritus sitten olikin. Varmistelua, pelastelua ja paniikkiräpellystä, kepit miten sattuu, eikä ohjaajan hermorakenne kestänyt kontaktien tekemistä kunnolla, mutta nolla mikä nolla, onneksi agilityssa ei tyylipisteitä jaeta. Päästiin vielä kakkostenkin rata juoksemaan ja meno tuntui ekaa rataa paremmalta, mutta hyllyksihän se sitten kuitenkin meni. Kakkosluokann hylkuputkea jatkettiinkin sitten sunnuntaina kotikisoissa kahden radan verran.

Janakkalan ekasta radasta löytyy video täältä ja tokan radan video on täällä.

Samalla reissulla käytiin mökilläkin, alla muutamia kuvia koikkereitten mökkeilystä.

Hyllyputkessa

2011-05-31T21:06:00.003+03:00

Ella Mikkelin kisoissa. Kuva: Paula Lauanne

Otsikossa olikin jo tiivistettynä meiän agikisojen tulokset vajaan parin kuukauden ajalta. Ollaan siis käyty juoksemassa toistakymmentä hylkyä, yksi 10 ja yksi 15. Lähimpänä nolla oli toukokuun alussa Hämeenkyrössä, missä puhdas rata jäi yhden "tässä"-käskyn päähän. Video. Muuten ei ollakaan mihinkään virallisuuksiin osallistuttu, treenailtu vaan molempien koirien kanssa agia, tokoa ja hieman temppujakin. Ella on lisäksi viime kevään tapaan kirmaillut metsässä lintuja etsien ja käynyt vähän uiskentelemassakin. Aku ulkoilee mielellään rauhalliseen tahtiin hajuja tutkien ja mieluiten välillä vähän nameja syöden.

Ella osallistui viikonloppuna hyppytekniikan jatkokurssille. Liitolikan hyppytekniikka näytti harjoituksissa hyvältä ja malttia kokamiseen sekä takapään käyttöön löytyi nyt edelliskertaa enemmän. Tarkemmin kurssista on juttua treeniblogissa, joten en tähän nyt sen enempää selittele, mutta kiinnostuneet voivat katsella kurssista videoita tuolta: pitkä video kouluttajan kommenttien kera täällä ja pelkät hypyt hidastettuna täällä. Ja varoituksena sen verran, että koska kyseessä on tosiaan jatkokurssin harjoitteet, niin älkäähän lähtekö omin päin noita videolla näkyviä juttuja tekemään, ettei vaan käy mitään vahinkoa harjoituksissa.

Päivittelin muuten noita linkkilistoja, kun on tullut niin kovasti uusia koikkereita ja koikkereitten nettisivuja sinne sun tänne, ettei meinaa perässä pysyä.

Tulospäivitystä

2011-04-14T15:49:00.000+03:00

Taas on päivittäminen jäänyt, vaikka kerrottavaa on tullut ihan virallistenkin kisailujen osalta, mutta jospa nyt lyhyesti alkuvuoden tulokset päivittelisi tännekin.

Ella aloitti aksakisauransa helmikuussa Jyväskylässä, josta tuloksena vitonen ja 15 vp, kun kepitys ei oikein sujunut. Kisaamista jatkettiin viikkoa myöhemmin oman seuran kisoissa, mutta sieltäkään ei merkittäviä tuloksia (kymppi ja hylky) tullut, lähinnä ohjaajan mokien takia. Maaliskuussa Kuopiosta sitten napattiinkin hylyn lisäksi pari nollaa voittojen kera. Parannettavaa jäi edelleen, mutta sepä olisikin ihme, jos tässä vaiheessa pystyttäisiin täydellisiä ratoja tekemään. Videolinkit Kuopion nollaratoihin: Eka rata ja toka rata.

Maaliskuussa käytiin myös oman seuran järjestämässä tokokokeessa. Ella ei ollut aivan normaalissa vireessä, vaan oli tavallista tahmeampi, mutta juuri ja juuri saatiin avoimen luokan ykköstulos pistein 160 ja sijoituttiin yhdentoista koiran luokassa toisiksi.

Paikkamakuu 10 Makasi hyvin häiriöstä huolimatta.
Seuraaminen 8½ Parempaakin on Ellalta nähty.
Liikkeestä maahan 8 Vähän viiveellä meni.
Luoksetulo 5 Stoppi valui.
Liikkestä seisominen 6 Valui.
Nouto 8 Uusintaheitto
Kaukot 10 Nätit vaihdot teki.
Hyppy 8 Istumiseen kaksoiskäsky.
Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 160 pistettä, AVO1, sij. 2./11.

Viime viikonloppuna käytiin Hirvensalmella näytelmissä Harto Stocmarin arvosteltavana. Tuloksena JUN-H tällaisella arvostelulla:

"Kookas, narttumainen, ilmava kokonaisuus, hyvä pää + purenta, hyvä kaula, tyhjä etuosa, rungon tulisi vielä kehittyä. Lyhyt rintakehä, köyristää ylälinjaa, normaalisti kulmautunut takaosa. Hyvä karva, liikkuu tehottomalla askeleella, löysästi edestä." Suhtautuminen tuomariin oli 1 eli rodunomainen lähestyttäessä.

Aku on siirtynyt aktiivisesta harrastamisesta eläkkeelle, mutta käy edelleen välillä vähän aksailemassa ja tottelua treenaamassa, uusia temppujakin ollaan muutama opeteltu. Huhtikuun alussa Aku saavutti veteraani-iän täyttäessään jo kokonaiset 8 vuotta!

Kuten useimmat ovat varmaan jo huomanneetkin, treeniblogi vaihtui jo jonkin aikaa sitten ja on nyt vain kutsuttujen lukijoiden nähtävillä. Lukemaan pääsee pyytämällä kutsun esimerkiksi kommentoimalla tähän tai lähettämällä sähköpostia. Mitenkään kovin tarkasti en lukijoita valikoi, lähinnä haluan olla selvillä, ketkä kaikki meidän treenijuttuja lukevat.

Puolen vuoden kuulumiset

2010-12-29T17:21:00.000+02:00

On taas vähän jäänyt tämän blogin päivittäminen, kun on vaan tuota treeniblogia tullut kirjoiteltua.

Aku on harrastellut aksaa ja tokoa sekä opetellut temppuja. Pallien poiston myötä koirapoika on hieman laiskistunut eikä lähde lenkeille aivan samalla innolla kuin aiemmin, mutta treenaamisesta se innostuu entiseen tapaan. Ruokahalu on Akulla kasvanut hurjasti ja kaikki syötäväksi kelpaava häviää hetkessä, jos sen Akun ulottuville erehtyy jättämään.

Ella on treenannut ahkerasti agilitya ja tokoa. Aksamölleissä ollaan käyty muutamaan kertaan, tokossa ollaan päästy ihan virallisiinkin kokeisiin. Ensimmäisestä tuli tulokseksi ALO3 muutaman liikkeen nollaamisen myötä. Toisesta saatiinkin sitten ykköstulos, 163 pistettä, vaikka Ella oli jälleen sitä mieltä, ettei ole mitään tokohyppyä koskaan nähnytkään, eikä ainakaan tiedä, mitä sana "hyppy" tarkoittaa. Enempää ei alokasluokan kokeita ole tarkoitus kiertää, vaan ollaan siirrytty harjoittelemaan seuraavan luokan liikkeitä. Koikkereiden erikoisnäyttelyssä pistäydyttiin EH hakemassa, mutta enempää ei näyttelyitä olla kierretty, kun neiti päätti erkkarin jälkeen pudottaa karvansa. Tarkemmat tulokset Ellan virallisuuksista löytyvät täältä.

Ella on myös käynyt terveystutukimuksissa. Syyskuussa tutkittiin silmät ja polvet terveiksi, joulukuussa kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Lonkat saivat Kennelliitosta tuomion A/A ja kyynärät 0/0, selän arvioi kuvannut eläinlääkäri terveeksi.

Kisailua

2010-06-17T14:08:00.003+03:00

Kun Ella lauantaina saavutti mölleihin vaadittavan 12 kuukauden iän, oli sitten heti tiistaina lähdettävä taitoja testaamaan. Tarkoituksena oli testata koiran toimivuutta kisatilanteessa ja tehdä onnistuneet kontaktit. Pentunen pelitti hyvin ja kontaktit onnistuivat kohtuullisesti, radasta selvittiin yhdellä rimanpudotuksesta johtuvalla vitosella. Video.

Palkinnoillekin päästiin, sijoituttiin toisiksi heti Pyryn jälkeen (tässä ei liene tarpeellista mainita, että muita medimöllejä ei sitten tainnut ollakaan...). Ella sai palkinnoksi vinkulelun ja pussillisen puruluita. Vinkulelu on ollut ahkerassa käytössä, mutta puruluiden syvin tarkoitus ei Ellalle ole oikein auennut. Pentu ei voi käsittää, miksi jokin syötäväksi kelpaava on sellaisessa muodossa, ettei sitä voi syödä sekunnissa tai niellä kokonaisena. Aku onneksi ymmärtää puruluiden päälle vähän paremmin.

Agiliitelyn lisäksi meillä on kilpailtu naminsyönnissä. Ella on lajissa aika ylivoimainen, mutta kyllä Akukin kovasti yrittää. Video.

Lenkeilläkin ollaan käyty, välillä ihan kavereiden kanssa.

-Kaisa

Kuulumisia

2010-06-13T21:20:00.001+03:00

Kaipa tätäkin voisi vaihteeksi päivitellä, nyt jo liikaa asiaa kertynyt, joten lyhyesti jotain.

Aku palasi kotiin yli kuukauden kestäneeltä Kangasalan lomaltaan ja sekosi Ellasta täysin. Seuraavana päivänä varasin koirapojalle ajan kastraatioon ja vajaa pari viikkoa sitten kävi koirapoika luovuttamassa pallinsa pois. Sen jälkeen Aku on lähinnä vietellyt sairaslomaa ja parannellut haavaansa.

Ella esiintyi toukokuun lopussa Joensuun näyttelyissä.

Lauantaina Saija Juutilaisen kehässä tuloksena EH JUK-1

"11 kk. Tyylikäs juniori, jolla riittävästi raajaluustoa. Narttumainen kaunisilmeinen pää. Hyvä purenta. Rintakehä voisi olla pidempi ja lanneosa lyhyempi. Etuosa saa vielä tiivistyä. Liikkeessä kauniisti kannettu häntä. Kaunis kirkas väritys. Karvapeite vaihtumassa. Mukava luonne. Kevyet liikkeet, mutta vielä kovin pentumaiset."

Ella rentoutuu ennen kehään menoa (kuva: Anniina Korjus)

Sunnuntaina Paavo Mattilalta saatiin H

"Kookas, nuori narttu. Hyvänmallinen pää, kaunis ilme ja kaula. Hyvä runko, luisu lantio. Korkealla kannettu häntä. Saisi liikkua joustavammin. Hyvä karvapeite. Antaa itsestään ilmavan vaikutelman. Hyvä luonne."

Ella esiintyy (kuva: Anniina Korjus)

Samaa mieltä olivat tuomarit ilmeestä ja luonteesta, oikein muuta yhteistä noista arvosteluista ei löydykään, paitsi että kehittyneempi pitäisi olla. Mielestäni on vähän väärin, että nuorta koiraa rangaistaan siitä, että se näyttää nuorelta koiralta, mutta eipä tuosta parane valittaa. Vaikka Ella ei ehkä maailman kaunein koikkeri olekaan, niin mielestäni se näyttää hyvältä. Kaiken lisäksi pitkillä kintuilla ja kevyellä kropalla pääsee juoksemaan lujaa :)

Eilen Ella täytti vuoden, iso tyttö siis :)

Ella on viime aikoina keskittynyt lähinnä agin ja tokon treenaamiseen, leikkimistä unohtamatta.

Ella harjoittelee paikkamakuuta (Kuva: Anniina Korjus)

Seuraamista (Kuva: Henna Palmunen)

-Kaisa

Juoksujuttuja

2010-05-16T22:43:00.009+03:00

Tiiättekö, täällä on tapahtunu aika jänniä juttuja. Niinku esimerkiks että oon löytäny lenkeiltä tosi monta hienoo keppiä. Niin, ja sit se, että Aku ei muutama viikko sitten lähtenytkään meiän mukana Joensuuhun, vaan jäi Kangasalle ja on jo ollu siä tosi kauan. Tai kävi se välillä kylässä, mut lähti sit takas. Se on kuulemma siksi siä, ku mulla on juoksut. En oikeen tiiä, mitkä ne juoksut on, ku ainahan mä juoksen. Ja kovasti juoksenkin.

Kavereittenkin kanssa juoksen:

Sillon joskus kauan aikaa sitten Kaisa yritti näyttää mulle mun pyllyä. Ei mua se kiinnostanu, ku kyllähän mä jo tiesin, millanen pylly mulla on. Sit sain semmoset housut jalkaan, enkä yhtään ymmärtäny, että miks mun piti semmosia pitää. Mut ne on kyllä aika hienot Hurtta-housut, ne sopii mun Liitolikka-tyyliin paljon paremmin kuin jotkut pitsipöksyt.

Sit yks päivä huomasin, että se mun pylly onkin muuttunut ja siellä oli jotain ylimääräistä töhnää, jota sitten nuolin kovasti. Sit mua kans väsytti kovasti, eikä riehuttanut niin paljoo kuin yleensä. Ulkona en kyllä jaksanu olla väsynyt, kun oli niin hurjasti kaikkee muuta tekemistä, niinku vaikka lintujen jahtaamista tai muuten vaan juoksemista.

Niin, se Aku kävi kylässä heti kun mun juoksut oli loppu. Aluks isoveikan näkeminen oli kivaa, mutta sit lopuks se ei ollutkaan yhtään kivaa, kun isoveikka ei ollu yhtään kiva. Aku halus leikkiä mun kanssa, mutta sillä oli ihan tyhmät leikit, enkä tykänny ollenkaan. Ja vaikka en tykänny ollenkaan, niin silti se halus leikkiä, eikä ymmärtäny, vaikka yritin olla kovasti hurja ja murisinkin sille. Se vaan löi mua tassulla päähän ja yritti lähennellä, mutta onneks ihmiset esti sen lähentelyt ja vei sen lopulta häkkiin häpeämään. Ihan oikein sille!

Oon nyt tullu siihen tulokseen, että juoksut on aika tyhmä juttu. Eka joudun eroon isoveljestä ja sit siitä tulee tyhmä. Sit pitää pitää tyhmiä juoksuhousuja. Ja kaikista tyhmintä on ollut, kun en oo päässy agiliitämään. Tokoa vaan oon treenannu, ihan kivaa sekin on, varsinkin kun saan kovasti nameja. Ja lenkeillekin oon päässyt, välillä ihan kavereidenkin kanssa.

Nyt en enää juoksuja juokse, vaan juoksen ihan muuten vaan. Ja uin, se on kans aika kivaa puhaa.

Täältä löytyy lisää kivoja kuvia.

-Ella

Kevään kuulumisia

2010-05-07T11:10:00.001+03:00

Ella pieni pentunen aloitti ensimmäisen juoksunsa reilu viikko sitten. Nyt sen varmaan pitäisi olla sitten Nainen, mutta eihän tuosta kakarasta saa aikuista millään, pentu mikä pentu. Narttujen omistajien juttuja kuunneltuani odotin, että juokseminen sekoittaa pennun pään ihan kokonaan, mutta mitään suurta eroa käytöksessä en ole huomannut. Oikeastaan ensimmäisen viikon Ella oli ihan täysin normaali, nyt se on ollut sisällä vähän tavallista vaisumman oloinen, eikä treenatessa ole aivan parhaimmillaan. Ulkona pentunen kuitenkin muuten leikkii ja juoksentelee tavallisen tapaan tajuamatta juoksuistaan yhtään mitään. Neljä päivää sillä kesti huomata, että peräpäästä vuotaa jotain ylimääräistä ja sitä voisi joskus putsatakin.

Viikko sitten käytiin Kangasalla. Tuntui kummalliselta, kun koirat saivat vapaasti kulkea koko talossa, eikä tarvinnut varoa yhteentörmäyksiä Ninnin kanssa. Vieläkään en ole ehkä täysin käsittänyt Ninnin kuolemaa, vaikka tätäkin kirjoittaessa kyyneleet valuvat. Haluaisin kirjoittaa Ninnistä enemmänkin, mutta järkevää tekstiä en saa tuotettua.

Aku jäi Kangasalle muutamaksi viikoksi hoitoon ja viihtyy kuulemma erinomaisesti. Koirapoika vahtii taloa, juoksee rallia takapihalla ja nauttii rapsutuksista. Kuvittelin, että Ella jotenkin isoveljen puuttumiseen reagoisi, mutta eipä tuo näytä Akua suuremmin kaipaavan. Aku puolestaan on varmaan onnessaan päästessään lomalle lastenhoidosta :D

Kameraan oli tallentunut Kangasalla ollessa kuvasarja koirien touhuista kepin kanssa. Akuhan ei mistään vetoleikeistä ymmärrä mitään, joten kun Aku on keppiä tulossa ottamaan, Aku tosissaan halua sen itselleen.

Lueskelin tuossa Ellan sivua ja huomasin, että se tarvitsisi taas päivitystä, pentusen luonne kun kehittyy jatkuvasti. Ihan Ellaksi tunnistettavissa se edelleen on, mutta pahin tosikkomaisuus ja röyhkeys on hävinnyt neidin kasvaessa. Muutenkin olen Ellan luonnetta miettinyt, mulla on kamala tarve määritellä, millainen se oikeasti on. Mulle Ella on aika lähellä täydellisyyttä, mutten tahdo sortua siihen, etten kykene näkemään koirani huonoja puolia. Kirjoittelin tähän jo tarkempaa pohdintaa pentusen luonteesta, mutta julkaistavaksi asti en sitä kuitenkaan lopulta uskaltanut päästää.

Loppuun piharallia Kangasalta, Aku-raukka ei enää pysy juoksuleikeissä Ellan vauhdissa mukana.

-Kaisa

Ninni lähti taivaaseen

2010-04-19T14:11:00.007+03:00

Maailman paras kissa on poissa ja ikävä on valtava.

Päässä pyörii ainoastaan ajatus, että ei tän näin pitänyt mennä. Ei Ninnin vielä pitänyt lähteä.

Muutama viikko sitten pikkuinen oli elämänsä kunnossa ja vuosia piti olla edessä vielä useita. Sairastuminen kuitenkin muutti kaiken, ja kun muutaman väärän diagnoosin jälkeen lähes ainoaksi vaihtoehdoksi jäi päässä oleva kasvain, oli Ninnin aika päästä pois. Nyt on Ninnin taas hyvä olla.

Synttäreitä ja huonoja uutisia

2010-04-06T21:18:00.004+03:00

Aku on jo iso poika ja täytti eilen 7 vuotta. Huono omistajansa unohti ostaa synttärilahjan, joten koirapoika sai vain tavallista enemmän rapsutuksia ja huomiota.

Synttärisankarin poseeraus:

Kaverikuva:

Sitten ne huonot uutiset: Vanhempieni luona asustava Ninni-kissa (14 v) oli eilen ollut vaisun oloinen ja liikkunut huonosti. Tänään Ninni sitten pääsi eläinlääkärin tutkittavaksi ja oireiden syyksi paljastui kummallinen sivuääni sydämessä. Heikko sivuääni kuultiin jo pari vuotta sitten rokotusten yhteydessä, mutta koska Ninni ei silloin millään tavalla oireillut, ei lääkitystä katsottu tarpeelliseksi. Nyt lääkitys aloitettiin ja toivotaan sen auttavan, tarvittaessa Tampereen puolella Veterissä voidaan tarkempiakin tutkimuksia sydämestä tehdä. Mitään ennustetta sairauden kulusta ei eläinlääkäri pystynyt antamaan, kissa voi mennä nopeastikin huonoon kuntoon tai sitten porskuttaa tyytyväisenä montakin vuotta sydänvikansa kanssa.

Ninnistä ei uutta kuvaa löydy, mutta laitetaan pari viime kesänä otettua kuvaa maailman kauneimmasta, kilteimmäistä, kultaisimmasta ja niin hirvittävän rakkaasta kissasta:

-Kaisa

Koohojen keväthuolto ja vähän muutakin

2010-03-22T21:44:00.005+02:00

On taas venynyt blogin päivittäminen niin kovasti, ettei kaikkea meinaa muistaa, saati sitten jaksa kirjoittaa, mutta jos nyt lyhyesti jotain...

Viime viikolla koohottimet pääsivät Silja-eläinfysioterapeutin käsittelyyn. Akun takaosa oli tuttuun tapaan jumissa, mutta mitään yksittäistä kipeää kohtaa sieltä ei kuitenkaan löytynyt, vaan jäykkyyttä ja kireyttä oli tasaisesti koko lantion alueella ja etureisissä. Agilitysta eläkkeelle jäämisestä Silja taas puhui, mutta koska koikkeripojasta ei edelleenkään mitään suurta, oikeasti harrastamisen estävää fyysistä vikaa löydy, en meinaa tuon takia harrastamista lopettaa.

Ellaa ei vielä hierottu, mutta Silja kävi lihakset ja nivelet läpi. Neiti on kovin notkea ja lihakset oli pehmeitä. Pientä kireyttä löytyi niskasta ja lapojen takaa sekä takareisistä. Syynä noihin ovat luultavimmin ahkera vetoleikkien leikkiminen ja pomppiminen sinne sun tänne. Tosin varsinkin nuoren koiran ollessa kyseessä voivat vielä löysät lonkatkin reisilihasten kireyttä aiheuttaa. Pentusen ranteet olivat vielä yliliikkuvat, ne toivottavasti siitä vielä kasvun loppuessa vähän jäykistyvät. Polvilumpiot tuntuivat olevan tiiviisti paikoillaan. Mitään normaalipennusta poikkeavaa ei ilmennyt. Korkeuskasvun Silja arveli jo loppuneen.

Viime viikonloppuna Ella oli turistina JoA:n agikisoissa. Aluksi pentu räksytti vähän sille sun tälle ja kiljui innosta välissä, mutta rauhoittui vähitellen. Kovasti innoissaan se moikkaili ihmisiä ja muutamaa tuttua koiraakin. Tokoiluun ja leikkimiseen pentunen jaksoi keskittyä häiriössäkin hienosti, eikä hommia tehdessään ympäristöstä välittänyt. Häkissään maneesin katsomossa neiti odotteli rauhassa ja hiljaa.

Alkuviikosta Akun kanssa käytiin tollereiden järjestämällä hierontakurssilla, jolla eläinfysioterapeutti Heli opetti koiran kotihierontaa. Aku käyttäytyi oikein mallikelpoisesti ja köllötteli kiltisti hierottavana tollerilauman keskellä.

Tänään pääsi Ella mätsäriin näyttelemään, kun sellainen ihan naapurissa järjestettiin. Alkuun Ella taas - yllätys, yllätys - kiljui ja räksytti. Tehtiin siinä odotellessamme muun muassa sivulletuloja ja pentu tekikin oikein pätevästi, mutta heti vapautuksen jälkeen piti taas jonkun koiran olemassaoloa kommentoida. Ella esiintyi pienten aikuisten luokassa. Kehässä Ella käyttäytyi oikein kauniisti, pöydälläkin seisoskeli reippaana tyttönä ja voitti parinaan olleen cockerin. Tuomari kommentti "Sitä ollaan salaa harjoiteltu" vähän nauratti, mutta katsoin parhaaksi pitää omana tietonani sen, että en vieläkään ole saanut aikaiseksi mitään näyttelyihin liittyvää treenata. Ehkä Ella harjoittelee itsekseen... Punaisten nauhan saaneiden kehässä Ella valittiin seitsemän parhaan joukkoon, mutta sitten pentu päätti misseilyn riittävän ja esitteli vähän laukkaa ja muuta koikkelehtimista ravin sijaan, minkä seurauksena sijoitusta ei herunut.

Loppuun kuvia Nuuskun ja Rapsun kanssa lenkkeilystä:

-Kaisa

Missikisoissa

2010-03-16T14:03:00.005+02:00

Kävin taas näyttelemässä itseäni missikisoissa, tällä kertaa Polvijärvellä. Matkaseurana oli mun paras poikakaveri Pyry ja siellä misseilypaikalla näin Hilpan ja muita kavereita. Oon jo niin vanha, että pääsin isojen tyttöjen luokkaan ja kehässä olin Hilpan kanssa samaan aikaan. Siellä taas vähän juoksentelin, seisoskelin, heiluttelin tuomaritädille häntää ja söin nameja, se oli aika hauskaa. Tuomaritäti taisi tykätä musta, mut oon kuulemma vielä ihan pentu, eikä junioriluokassa ilmeisesti semmonen saa olla. Se anto mulle semmosen punasen nauhan ja tämmösen arvostelun:

"9 kk. Kaunislinjainen, luonnollisesti vielä hyvin pentumainen narttu, joka saa asettua. Hyvä luusto. Kaunisilmeinen pää. Hyvä väritys ja purenta. Hyvin kannettu häntä. Tyypilliset kulmaukset ja käpälät. Hieman jyrkkä lanne. Kaunis pohjaväri. Karvapeite tulossa. Kevyt liike. Hyvä luonne."

Näyttelyn jälkeen lähdettiin kotiin ja jouduin jäämään yksin nukkumaan, kun Aku lähti agiliitelemään. Lopulta pääsin itsekin esittelemään liitelytaitojani, kun oli semmonen koikkeriagilitykoulutus. Agility on kyllä vielä paljon kivempaa puuhaa kuin näytteleminen. En kauheesti jaksa esittää hienoa neitiä, kun tykkään enemmän juosta ja leikkiä ja haukkua ja hyppiä. Seuraavanakin päivänä pääsin liitämään, siitä on ihan videotodisteitakin täällä.

Tykkään hypellä muuallakin kuin agitreeneissä

Akusta ei tarvi laittaa montaa kuvaa, kun se on lenkillä aina saman näköinen

Yhteisposeeraus
-Ella

Kuvia ja videoita

2010-03-02T17:25:00.005+02:00

Yllä 8,5 kk ikäisen pentusen poseeraus, kun mitään pönötyskuvaa ei tuonne näytelmäjuttuun tullut laitettua.

Viime viikon lopulla treenattiin kovasti agilitya molempien koirien kanssa, kun pakkaset kerran lauhtuivat. Ella-lapsen agiliitämistä voi ihastella (tai kauhistella, ihan miten nyt ikinä tykkää) täältä ja täältä.

Ella on agitreenien yhteydessä päässyt myös leikkimään kavereiden kanssa, perjantaina leikkiseurana oli Hilppa-koikkeri:

Pentuetapaaminen ja näytelmä

2010-02-23T22:14:00.008+02:00

Viime aikoina on ollut vähän tylsää, kun on ollut paljon pakkasta. Välillä oon kuitenkin päässy agiliitämään ja sillon oonkin juossut hurjasti, kun mulla on aina aika kiire siellä, kun pitää olla nopee, että ehtii tehdä paljon esteitä. Käytän tehokkaasti koko oman vuoron hyväkseni ja käyn lelunkin kanssa suorittamassa esteitä ilman Kaisaa, kun se välillä vähän rajoittaa mun suorituksia, kun se ei osaa tarpeeks ajoissa kertoo, mihin seuraavaks pitäs mennä. Sillon mä räkytän sille kovasti. Kyllä se varmaan vielä oppii, kun tarpeeks monet haukut saa. Täällä on video mun agiliitämisestä parin viikon takaa. Agiliitelyn lisäksi oon juoksennellut lenkeilläkin:

Jokin aika sitten matkusteltiin junalla ja bussilla ja autolla ja käytiin Kangasalla ja Hyvinkäällä. Yhdessä junassa oli paljon kavereita ja pääsin moikkailemaan niitä. Yhdellä rautatieasemalla osoitin olevani Akua reippaampi, kun siellä oli sellaset pitkät ritiläportaat ja kiipesin ne reippaasti. Akukin kyllä kiipes, mut kun se on tommonen herkkistassu, niin sen mielestä ne ritilät oli tosi ällöt. Jotkut junamatkat oli vähän tylsiä, niillä ehti kuluttaa aikaa vaikka leikkimällä Kaisan kaulaliinalla:

Siellä Hyvinkäällä oli meiän sukukokous, näin siskon ja veljiä ja äitin ja Terran. Aluks haukuin ja kiljuin kovasti, että varmasti kaikki huomaavat mut, sen jälkeen sitten leikin ja seurustelin kavereiden kanssa. En kyllä kovasti ehtinyt leikkiä, kun menin niin hurjasti agilitya. Veljet yritti vähän vaikeuttaa mun agiliitämistä juoksentelemalla mun perässä, mutta en antanut sen häiritä. Siitä en kuitenkaan tykännyt, kun ne tuli häiritsemään mun naminkerjäystä tai leikkimistä, sillon käskin niitten suksia suolle.

Viime viikonloppuna pääsin missikisoihin. Mä oon kyllä aatellu ruveta urheilijaks, enkä missiks, mutta ainahan voi kaikkee kokeilla. Pääsin niihin missinäytelmiin Rapsun kanssa. Rapsu on mun idoli, kiljun aina kovasti, kun nään sen. Rapsu on tosi fiksu ja se on opettanu mulle hurjasti kaikkia hyödyllisiä taitoja, esimerkiks sen, kuinka pöllitään namipussi taskusta. Siellä missikisapaikassa oli kovasti paljon koiria ja ihmisiä ja aluks haukuin niille, mut sit en enää jaksanut, kun sain namia. Siellä oli semmosia karhujakin, ne oli vähän jänniä, kun niitä oli paljon. Kaisa sano, että ne oli newfoundlandinkoiria, se on varmaan joku karhujen alalaji. Ennen kun pääsin näyttelemään itseäni, piti odotella aika paljon. Välillä jouduin olemaan häkissä, se oli aika tylsää, paljon kivempaa oli, kun sai syödä nameja. Leikkiminenkin oli kivaa, mutta muut koirat murisi mulle, kun ärisin lelulle niin kovasti, niin en saanu leikkiä paljoa. Siellä näytelmäkehässä piti vähän juoksennella ja seisoskella. Pääsin seisoskelemaan semmoselle pöydällekin, se oli kiva, kun sieltä näki kauas. Tuomaritäti oli ihme tyyppi, kun ei se halunnu rapsutella mua ollenkaan, kopeloi vain ja katsoi hampaita. Se kuitenkin tykkäs musta kovasti, kehu kun juoksentelin niin hienosti ja oon tasapainoinen rakenteeltani ja reipas ja iloinen ja kaikkee. Oisin kyllä voinu näyttää, miten paljon nopeempaakin osaisin juosta, mut ei ne tuomaritädit kuulemma halua semmosta nähdä.

Se tuomari arvosteli mut näin:

"Erittäin hyvän tyyppinen, kookas pentu. Hyvä pää ja viehättävä ilme. Oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula. Oikea rinnan syvyys. Hieman pitkä lanne, Hyvä raajaluusto ja kulmaukset. Oikea väritys. Liikkuu hyvin. Reipas esiintyjä."

Sain sieltä missikisoista palkinnoksi tämmösen:

Ja tämmösen:

Ja vielä tämmösenkin:

Akulle toin tuliaisiksi vinkuvia kukkia:
Noi mun palkinnot on vähän tylsiä leluja, eikä Akua kukkalelut oikein kiinnosta, joten oon uhrautunut itse leikkimään niillä:
Hienosta missikisamenestyksestä paras palkinto oli kuitenkin illan agilitytreenit ja leikkiminen Pyry-koikkerin seurassa. Näytteleminen ja kauniisti käyttäytyminen oli niin rasittavaa puuhaa, että oli hyvä päästä purkamaan paineita vähän juoksemalla ja juoksinkin sitten tosi kovasti.

-Ella

Talvikuulumisia

2010-02-03T19:16:00.006+02:00

Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua, kun ei ole mitään ihmeellistä tapatunut. Pakkasta oli välissä niin kovasti, ettei edes kunnon lenkeille päässyt ja treenaamisesta oli turha edes haaveilla. Nyt tosin on ollut jo lauhempaa ja on voitu tehdä muutakin kuin istua sisällä. Pakkasten aikana harrasteltiin temppuilua: Akun ja Ellan temppuvideot: Koikkerit kotiapulaisina.

Ellalla on ilmeisesti murrosikä menossa, koiralapsesta ei ikinä tiedä, mitä se minkäkin päivänä keksii. Ulkona haukutaan välillä muita koiria, välillä ihmisiä. Haukkumisen ohella pentu harrastaa ulkona syömistä, neidille kelpaa aivan kaikki mitä maasta löytyy. Lopun ajan se käyttääkin juoksemiseen ja hangessa pomppimiseen. Lenkillä Ella irtoaa entistä kauemmaksi, eikä enää välttämättä tottelekaan sitä ensimmäistä luokstulokäskyä. Kotona se on oma kiltti itsensä ja kaipaa entistä enemmän läheisyyttä. Edelleen Ella tuhoaa vähän sitä sun tätä, mutta kiellosta se kuitenkin lopettaa tuhmuudet heti.

Ellan murkkuilun vastapainoksi Aku on ollut kovin kiltti koirapoika. Se on hirvittävän innoissaan kaikesta tekemisestä, agility on niin hauskaa, ettei koirapoika meinaa nahoissaan pysyä. Kotona se suorastaa kerjää yhteistä toimintaa ja on temppuhetkistä aivan onnessaan.

Loppuun muutama kuva pakkaspäivältä

Jänisten jäljillä
Akun tassut palelee

Ella pääsi Preetin kanssa leikkimään:

Päivittelin tuossa jokin aika sitten koirien esittelysivut vähän paremmin ajan tasalle ja lisäilin uusia kuviakin.

-Kaisa

FI MVA Cavalriina's Karlo Karlai

2010-01-09T21:33:00.006+02:00

Siihen tarvittiin 29 näyttelyä ja koiralle ikää kokonaiset 6 vuotta 9 kuukautta, mutta kyllä se viimein sieltä tuli. Aku on luultavasti vanhinmpana Suomessa muotovaliotunut koikkeri, saavutushan se on sekin ;D

Käytiin siis Kajaanissa näyttelemässä, matkaseuraksi Aku sai Hilppa-koikkerin, joka myöskin pärjäsi mukavasti. Ella joutui jäämään reissun ajaksi yksin kotiin, mutta hyvin se ilmeisesti oli pärjännyt; mitään ei oltu syöty ja kaikki tarpeensakin neiti oli pystynyt pidättelemään.

Näytelmäkehässä pyörähdeltiin Anca Giuran arvosteltavana ja tulokseksi tuli ERI, AVK1, PU2, SERT, VARA-CACIB. Arvostelu oli tämmöinen:

"Male with good general appear & good prop. between head & body. Neck long enough. Perfect topline. Very good colour & quality of coat"

Sertistä oli Akun kanssa kisaamassa kaksi sukulaiskoiraa ja tuomari mietti kauan Akun ja velipuolensa paremmuutta, mutta kisa ratkesi Akun hyväksi paremman takaosan ansiosta, vaikka korkealla kannetusta hännästä tuli miinusta.

Nytpä on sitten tavoitteet saavutettu Akun näytelmien osalta, joten voidaan jättää missikisailut muiden harrastuksiksi.

-Kaisa

Joulua ja muuta

2009-12-31T19:56:00.012+02:00

Mitäpä sitä ihminen uudenvuodenaattona muuta tekisi kuin päivittäisi koirien blogia? Koirien kanssa vuodenvaihdetta vietän, etteivät yksin paukkeeseen joudu jäämään, mutta eipä noista kumpikaan tunnu raketteihin reagoivan, vaikka ihan naapurissa jatkuvasti paukkuu. Ella tahtoisi kovasti ulos ihmettelemään, vaikka alkuun vähän pelkäsin, että se paukkuja saattaisi jännittää, kun on muutenkin mörköilyttänyt. Nyt tosin tuntuu mörköily muutenkin vähentyneen, mitä nyt jäälyhtyjen sisällä palaville kynttilöille piti vähän haukkua aluksi...

Kovasti on ollut koirilla, varsinkin Ellalla, ohjelmaa tässä joululomalla. Junamatka Joensuusta Tampereelle sujui oikein mukavasti, kun pentunenkin osaa jo ottaa matkustelun rauhallisesti. Kangasalla koirat ovat saaneet nauttia takapihan tuomasta vapaudesta, ja siitä onkin otettu kaikki ilo irti, joka päivä ovat koirulit käyneet rallaamassa ja painimassa takapihalla lumihangessa.

Jouluaattona oli talo täynnä vieraita ja Ella käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Aku hieman stressaa, kun kotiin tulee ylimääräisiä ihmisiä, vaikka he olisivatkin jo ennestään tuttuja. Se haluaisi ilmeisesti kontrolloida tilannetta, mutta kun ei pysty kaikkia yhtäaikaa vahtimaan, touhu menee sähellykseksi ja ylimääräisen huomion kerjäämiseksi, kun kaikki eivät täyttä huomiotaan sille anna. Samanlainen se on ollut aina, mutta nyt vasta koirapojan pienen hermostuneisuuden kunnolla tajusi, kun vertailukohtana oli Ella, joka käyttäytyi vieraiden kanssa aivan upeasti. Ella tervehti kaikki itselleen ventovieraat ihmiset innokkaasti ja ystävällisesti, minkä jälkeen se pysytteli vieraiden lähettyvillä ja otti tyytyväisenä vastaan kaiken saamansa huomion sen enempää säheltämättä. Lapset varsinkin olivat suosiossa, leikkihetken jälkeen se jäi onnellisena syliin nukkumaan. Ella selvästikin osaa olla vieraiden seurassa turhia stressaamatta ja tulee toimeen niin lasten kuin vanhustenkin kanssa. Joulupukki ei kummastuttanut ja joulupäivänä saatiin todeta, että pyörätuoliakaan neiti ei hätkähtänyt, vaan tykkää ihmisestä huolimatta siitä, missä härvelissä istuu. Eipä voi kuin toivoa, että Ella osaa aikuistuttuaankin suhtautua ihmisiin yhtä avoimesti ja mutkattomasti.

Näin isommassa talossa oleskellessa huomaa eroja Ellan ja Akun käytöksessä. Vaikka takapihalla Ella viihtyy yksinään erinomaisesti, sisällä se tykkää olla siellä missä ihmisetkin ja seurailee puuhia tapahtumien keskipisteessä, kun Aku puolestaan makoilee itsekseen milloin missäkin tai katselee ikkunasta pihalle ja vahtii. Ella on myös yrittänyt opetella vahtimisen jaloa taitoa, tosin hieman huonolla menestyksellä. Se yrittää kovasti ottaa isoveljestä mallia, mutta ei selvästikään tajua hommasta yhtään mitään. Olohuoneessa on lattiaan asti ulottuvat ikkunat ja hyvä näkyvyys tielle, ja siellähän Ella sitten istuskelee ikkunan edessä ja sanoo välillä "pöh, pöh, vuh", vaikkei ulkona näy yhtikäs mitään. Aku on Kangasalla kova vahtimaan ja ilmoittaa näkemistään epäkohdista varsin voimakkaasti, jolloin Ella-raukka joskus ensin vähän pelästyy, mutta sitten yhtyy haukkuun mukaan. Akulla liittyy vahtimiseen usein huoneesta toiseen juokseminen (nähdessään, että joku menee kulman taakse), jolloin Ella tietenkin seuraa haukkuen perässä - kääntyen lähes poikkeuksetta eri suuntaan kuin Aku. Ei se raukkaparka ymmärrä, mitä vahditaan (tai miksi edes haukutaan), eikä omalta haukultaan ehdi edes katsoa, minne isoveli meni... Ulkona ne vahtii pihaa yhdessä, Aku haukkuu ohikulkijoille ja Ella säestää häntä heiluen vieressä vilkuillen välillä Akulta mallia, että kuuluuko haukkumista vielä jatkaa. Kovin pitkäjänteistä Ellan vahtiminen ei ole, yleensä se lähtee keskenkaiken tutkimaan omia juttujaan tai alkaa haastamaan Akua leikkiin.

Ella on joulun jälkeen treffaillut oikein urakalla tamperelaisia koikkeripoikia. Lauantaina lenkkeiltiin Indyn kanssa. Ipanoiden leikit kävivät hyvin yksiin ja kivaa oli. Lenkin lopuksi Ella vielä kiusasi kaveria juoksemalla keppi suussa karkuun.

Tiistaina oli vuorossa treffit Huugon, Jaken ja Ollin kanssa. Aku joutui jälleen jäämään kotiin, sillä ylihuolehtivaisena isoveljenä se ei ole kovin innoissaan Ellan kanssa leikkivistä nuorista uroksista. Nuoret koikkerikoirat juoksentelivat ja painivat Kaupin metsissä sydämensä kyllyydestä.

Huugon ja Ellan taistelu kepistä

Jake, Ella, Huugo, Olli

Ella, Huugo, Jake
Ella, Jake, Olli
Ellan keppi, Olli ja Huugo

Ella juoksuttaa poikia
Keskiviikkona pääsivät Aku ja Ella sekä Olli treenaamaan agilitya Nokialle sisähalliin ja koko kolmikko agiliisi innoissaan. Akulla oli vauhti vähän hukassa, mutta naama virneessä se kuitenkin esteitä suoritti ja oli kovin tohkeissaan, kun pitkästä aikaa pääsi oikeisiin hommiin. Ella taas kiisi tapansa mukaan hurjan tosissaan ja innokkaasti esteeltä toiselle ja rähisi lelulle. Ellan liitelyvideo täällä.

-Kaisa

Hyvää joulua!

2009-12-23T12:25:00.002+02:00

Hyvänjouluntoivotukset tonttutemppuiluvideon muodossa: http://www.youtube.com/watch?v=9rLR5zDH3DA

Talvijuttuja ja Ellan mörköilyjä

2009-12-19T22:44:00.006+02:00

Jospa tännekin taas vaihteeksi jotain kirjoittelisi. Mitään erityistä ohjelmaa ei ole vähään aikaan ollut, lähinnä ollaan tehty lenkkejä kauniissa pakkassäässä ja temppuiltu sisätiloissa. Ellalla on jonkinlaista pientä mörköilyä havaittavissa, varsinkin pimeässä täytyy haukkua vähän mille sattuu ja jotkin asiat pentua vähän jänskättää. Jonkin aikaa sitten tienvarressa ollut puinen karhupatsas oli hurjan jännä, takapihalla pissalla pitää haukkua joka kerta jollekin ja pimeässä kävelleet pikkupojatkin olivat epäilyttäviä. Tänään Lykynlammella lenkin varrelle sattui hurjan kamalat portaat (no joo, ne oli oikeasti jyrkät ja pitkät), jotka olivat koiralapsen mielestä ihan ylivoimainen este, kun näyttiväthän ne loppuvan kesken, vaikka muut niitä pitkin kulkivatkin. Siitäkin lopulta selvittiin, kun kävin hellästi pakottaen auttamassa Ellan pari porrasta alemmas, minkä jälkeen se sitten reippaasti käveli loputkin. Lisäksi on huonojen kokemusten aiheuttamia mörköjä, joista imuri on mörkö numero yksi. Pikkupentuna Ella pelkäsi imuria, mutta siitä selvittiin, kun muutamana imurointikertana heittelin nameja perässäni lattialle. Ella pääsi imurikammostaan niin hyvin eroon, että meni sitten eräänä päivänä iskemään nenänsä päällä olevan imurin putken päähän. Imurihan meinasi sitten syödä koiralapsen nenän kokonaan ja siitäkös neiti järkyttyi. Eipä näy Ellaa nykyisin samassa huoneessa käynnissä olevan imurin kanssa... Toinen hurja asia on kompostiaita. Se on ihan jees niin kauan kuin siihen ei kukaan koske, mutta kun Ellan jäädessä yksin virittelen siitä tuholaiselle esteitä, poistuu tuholainen hyvin epäluuloisen näköisenä muutaman metrin päähän. Syykin on selvä, aita on pariin kertaan kaatunut pentusen päälle sitä siirtäessäni, vähemmästikin sitä alkaa varomaan. Ella on selvästi Akua pehmeämpi ja herkempi, varsinkin nyt tuo ominaisuus tuntuu tulevan esille entistä enemmän. Sinänsä oon pehmeyteen tyytyväinen, on nimittäin aika kiva, kun kiellot menee perille ja ne saa jonkinlaisen reaktion aikaan. Pentu siis peräti lopettaa kielletyn tekemisen ja näyttää siltä, että tajuaa jonkun jutun menneen nyt väärin. Kuitenkin tuo vaatii itseltäni erilaista suhtautumista, kun on tottunut Akuun, aikuiseen, elämää nähneeseen, koikkeriksi melko kovaan ja itsenäiseen urokseen, joka saattaa kyllä pelästyä jotain, mutta ratkaisee tilanteet ihan itsekseen. Akun suhtautuminen kieltoihinkin on tyyliä "Jaa, onks pakko jos ei huvita? Mut jos en viitsi? No okei, okei, ei tartte raivota."

Vaikka edellä kerrotusta voisi kuvitella, että Ella on surkea arkaparka, niin ehei, ei ollenkaan. Mörköilyjen ulkopuolella se on edelleen kovin reipas koiralapsi. Ulkona se painelee tuhatta ja sataa häntä pystyssä ja keppi suussa. Ella rrrakastaa juoksemista ja loikkimista ja keppejä. Ahne se on edelleen ja voi mielestään vallan mainiosti hypätä ruokapöydälle tai pölliä multa leivän kädestä. Taisteluhalukin on oikein hyvä ja Ella käyttää varsin hauskoja äänitehosteita leikkiessään. Ella on saanutkin uudeksi lempinimekseen Tirriäisterrieri, on se Akuun tottuneena aika huvittavaa, kun Pikkutirppa taistelee narulelusta kamalalla rähinällä.

- Kaisa

Täydellisen luustoviaton koirapoika

2009-11-25T22:42:00.005+02:00

Tänään oli vähän jännä päivä. Iltapäivällä käytiin pienellä lenkillä, sitten tultiin kotiin ja Kaisa vaihtoi koirat-ei-pääse-mukaan -vaatteet päälle. Ella-tuhoeläimellekin se viritti esteet askarteluiden estämiseksi. Aattelin, et mäkin jään kotiin ja menin valmiiksi sängylle makoilemaan, mutta Kaisa pyysikin mut mukaan. Lähettiin sitten ilman Ellaa ja rapussa piti vähän huutaa ilosta, kun varmaan oltiin treeneihin menossa! Mul oli kovasti kiire, niinkun aina treeneihin mennessä.

Paitsi että ei me sit mentykään treeneihin, vaan sellaseen paikkaan, missä oli muita koiria ja ihmisiä ja hajuja. Eka ooteltiin vähän aikaan, sit pääsin sellaseen paikkaan, missä oli lisää hajuja. Siellä mut nostettiin pöydälle ja kun semmonen täti tuli mua ronkkimaan, tajusin tulleeni huijatuksi. Mut oli tuotu semmoseen koirankiusauspaikkaan, oon aiemminkin käyny semmosissa. Ihmiset sanoo niitä eläinlääkäreiks. Se täti kopeloi mun jalkoja ja mä yritin päästä Kaisan kainaloon turvaan. Vihdoin ne vapautti mut lattialle haistelemaan ja se tätikin lähti pois. Sain haistella ihan rauhassa,vähän oli hienoo! Mua alkoi kuitenkin kovin pian nukuttaa, kun onhan haistelu aika rasittavaa puuhaa, joten päätin ottaa päivätorkut välillä. En kyllä saanut kauaa rauhassa nukkua, kun taas se täti oli kopeloimassa ja sit mua kanneltiin ja väänneltiin ja käänneltiin ja kaikkee. Välillä yritin pyristellä vastaan, mutta en oikein jaksanut, kun väsytti niin kovasti. Sitten makoilin Kaisan sylissä ja aloin jo vähän piristyä ja jaksoin kävellä ihan omin jaloin pois sen lääkäritätin luota ja pääsin viimein takaisin kotiin. Vieläkin mua vähän väsyttää ja on paha olo, mutta pienellä lenkillä sentään jaksoin käydä.

Lääkäritädin kiusattavaks olin joutunu kuulemma siksi, kun hierojatäti on epäillyt mun polvessa olevan vikaa ja agilityssa mietin välillä tosi tarkkaan, mistä kohdin hypylle pitää ponnistaa. Lääkäritäti kuitenkin totesi, että mun polvilumpiot on ihan täydellisesti paikoillaan ja nivelsiteet kunnossa. Sellasten röntgenkuvien avulla se tarkasti myös mun selän ja lonkat, nekin oli tosi hienot. Mun luusto on kuulemma oikein erinomaisessa kunnossa, varsinkin kun ottaa huomioon mun iän ja harrastusten rasittavuuden. Oon siis kuulemma ihan viaton ja saan jatkaa liitelyä rauhassa. Se oli aika kiva, kun se lääkäritäti sano, että mun pitäs lämmitellä paremmin. Tiiän, että lämmittely tarkoittaa haistelua, ja se se vasta onkin hauskaa! Ehkä se lääkäritäti ei ollutkaan niin tyhmä kuin aluks aattelin...

-Aku

Loppuun vielä kuvat, kun ne on niin hienot :) Valokuvat on otettu röntgenkuvista läppärin näyttöä vasten, joten eivät ihan kokonaan mahtuneet kuvaan, eikä laatukaan päätä huimaa...

Selkä
Lonkat

Liitolikka tapasi muut Lentävät Luppakorvat

2009-11-17T11:57:00.007+02:00

Viikonloppuna matkusteltiin kovasti. Lauantaina pääsin katsomaan siskoa ja veljiä, kun oli pentuetapaaminen Hyvinkäällä. Aluksi katsoin parhaaksi räksyttää kaikille paikallaolijoille, kun aattelin, että niin kuuluu tehdä, kun Akukin on joskus haukkunut jollekin. Ainakin kerran. Mä haukunkin joka kerta! Haukkumisen lisäksi keskityin rakastamaan ihmisiä, kunnes pääsin kavereiden kanssa peuhaamaan. Ne jotkut oli ihan hassuja, kun ne juoksi häntä koipien välissä karkuun, kun yritin leikkiä niitten kanssa. Emmä nyt niiiiin pelottava oo, vaikka oonkin aika hurja. Onni oli paras leikkikaveri, sen kanssa paininkin kovasti.

Leikkien jälkeen agiliidettiin. Tai olin mä jo leikkien lomassa hyppinyt esteitä ja käynyt putkessa, kun sellasia sinne leikkikentälle oli ripoteltu. Mut agiliidettiin ihan oikeesti. Koska oon hieno ja reipas ja taitava ja muutenkin paras, pääsin näyttämään muille mallia esteiden suorittamisessa. Eka oli lyhyt suora putki, josta sujahdin läpi vauhdikkaasti, kyllähän mä sellaset lälläriesteet osaan. Välillä sujahtelin monta kertaa peräkkäin, kun näytin, että osaan tehdä putkea lelu suussa ihan itseksenikin. Sitten tehtiin pöytää, se oli kiva kun sai namia, mutta jarrut ei meinannu toimia, kun tulin niin lujaa ja sit ois pitäny pysähtyä. Lopuksi pääsin pussiinkin, jonka osaan suorittaa jo ihan yksin ilman apuja.

Onnikin osasi suorittaa putken:

Leikkimisen ja agiliitämisen lisäksi keskityin villitsemään kavereita, pöllimään keksesjä lasten käsistä, juoksemaan kovasti, roikkumaan Kaisan hihassa ja riehumaan muuten vaan. Muut pennut näytti Kaisan mielestä paljon kiltimmiltä muhun verrattuna ja se alkoikin miettiä, pitäisiköhän mulle opettaa kauniita käytöstapoja. Kuulostaa vähän tylsältä, joten mieluummin keskityn vaikka agilityesteiden opetteluun. Paitsi jos niitten tapojen opettelu tarkoittaa namien syömistä, niin voin sitäkin harkita.

Junamatkustustavoissa oon kuitenkin jo kehittynyt, taitavasti nukuin Kaisan sylissä. Ja vanhan mallisiin juniinkin opin nousemaan ja tulemaan pois ihan itse, vaikka niissä on hurjan korkeat ritiläportaat. Ekalla kerralla yritin kiljumalla välttää kiipeilyn, mutta kun Akukin meni, niin kiipesin perässä, kun enhän nyt voinut huonommaksi jäädä. Ja oikeestaan oon nyt paljon parempikin kuin Aku. Se yleensä loikkii suoraan junaan ja sieltä pois, mä kiipeen nätisti niitä portaita pitkin, kun ei mua mitkään ritilät pelota.

-Ella

Kuvia lisää täällä.

Kuulumisia

2009-11-11T11:01:00.008+02:00

Eipä ole taas pitkään aikaan saanut aikaiseksi tännekään mitään rustata ja nyt sit pitäs miettiä yli kuukauden ajalta juttuja...

Ella on kasvanut ja kaunistunut. Tai no... ainakin kasvanut. Seuraavaksi se voisi keskittyä siihen kaunistumiseen. Huomenna tulee neidille jo 5 kk täyteen, kamalan nopeasti on aika mennyt. Ipanan säkäkorkeus on nyt noin 38 cm (alan tosin epäillä mittaustaitojani, koska se on ollut tuon 38 cm jo muutaman viikon), tosin takapää on selvästi etupäätä korkeammalla. Hampaita se on tiputellut ahkerasti, vasen alakulmuri on ainoa vielä toistaiseksi suussa oleva maitohammas.

Pentunen on aloittanut myös agilityn harrastamisen ja on osoittautunut oikein reippaaksi agilitykoiran aluksi. Treeneissä juostaan kovaa ja väleissä äristään tottelemattomille leluille. Tokon ja temppujen treenaaminen on jäänyt vähemmälle, ihan rehellisesti sanottuna luoksetulo taitaa edelleen olla ainoa asia, jonka Ella suullisesta käskystä osaa. Esimerkiksi istuminen ja maahanmeno menevät iloisesti sekaisin. Temppuja ollaan kuitenkin harjoiteltu, uusi temppuvideo löytyy täältä.

Muutama viikko sitten käytiin Hyvinkäällä Spanieliliiton Pääerikoisnäyttelyssä. Sillä välin kun näytelmiin alaikäinen Ella keskittyi ihmisten rakastamiseen, pääsi Aku kehään pyörähtämään. Tuomarina oli Petra Pannach, tulokseksi saatiin ERI3. Arvostelu vapaasti suomennetuna:

"Iso uros. Urosmainen pää, erittäin hyvä ilme, pigmentti voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvin kiinnittyneet ja kannetut korvat. Voimakas, lihaksikas kaula. Kiinteä, suora selkä. Lantioltaan hieman pitkä. Hyvin kiinnittynyt ja kannettu häntä. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Silmien alapuolella voisi olla enemmän täytettä. Hyvät liikkeet, takaa hieman ahdas. Kyynäärpäät hieman ulkonevat. Erittäin hyvä väri ja karvanlaatu."

Nuuskun ja Rapsun kanssa ollaan myös lenkkeilty, alla pari kuvaa lokakuiselta lenkiltä, lisää löytyy täältä.

-Kaisa

Ellan juttuja

2009-10-03T23:34:00.001+03:00

Hähää! Päääsinpäs taas kirjoittamaan! Musta on tullut jo aika iso tyttö, tänään täytin 16 viikkoa. Oon 36 cm korkea ja 8,1 kiloa painava. Kävin tänään eläinlääkärissä syömässä nameja. Jotain kutittavaa ainetta se lääkärisetä siellä mun niskaan lykkäs, mut en jaksanu miettiä sitä sen enempää, kun mun piti heilutella sille häntää.

Osaan paljon kaikkia hassuja juttuja. En pissi sisälle enää kovin usein, ku tiiän, et ne pissit pitäs tehä pihalle. Sitten osaan juosta lujaa ja hyppiä ja pomppia ja riehua. Ja äristäkin osaan, siinä oon tosi hyvä! Leluille ärisen kovasti ja Akullekin aina välillä. Ja Kaisalle kans. Sille mä sanon välillä myös että väy, kun se ei anna mulle ruokaa, vaan syö aina ihan yksin kaiken. Se ei kyllä tottele mua. Ei vaikka sanon toisenkin kerran väy. Se siis pitää mua nälässä, ku melki ikinä en saa ruokaa. Paitsi että lenkillä osaan aina välillä juosta Kaisan luo ihmisiä nähdessäni, kun sitten saan namia. Eli ruokaa. Niiltä ihmisiltä ei saa namia.

Oon ulkoillut kovasti, lähinnä Akun seurassa.

Pari viikkoa sitten käytiin muiden koikkereiden kanssa Kolilla.

Oon myös leikkinyt muun muassa Pyryn...

... ja Preetin kanssa.

Viikko sitten olin töissä tokokokeessa. Mulla oli tosi raskas ja tärkeä homma kerjätä rapsutuksia ja häiritä ihmisiä ja nukkua häkissä. Niin, ja ottaa muista mallia, että musta tulee sit yhtä hyvä kuin ne. Tai oikeestaan vielä parempi. Työpäivän jälkeen pääsin tollerityttöjen kanssa lenkille.

Varsinkin Rapsu on tosi kiva, se on mun kakkosidoli. Aku on ykkönen. Rapsun kanssa on kiva leikkiä keppileikkejä, kun Aku ei osaa.

Akun kans leikitään tämmösiä juoksulenkkejä

Oon myös oppinut aika taitavaksi haistelukoiraksi

Lenkillä puto.. eiku siis hyppäsin ihan tahallani keskelle kanavaa, jotta pääsis kunnolla uimaan

Välillä vähän poseerasin.

Oon päässyt myös Akun agilitytreenejä katsomaan, tällä viikolla olin ekaa kertaa hallissa. Mulla on tärkeänä tehtävänä kannustaa Akua, kun se on radalla. Sille vaan on varmaan tullu joku dementia, kun ei se enää osaa esteitä suorittaa oikein. Kattokaa nyt vaikka ite: Video (taustalaulusta vastaan mä ihan ite). Mäkin oon parempi, kun tiiän, et putkeen kuuluu mennä sisälle, eikä hypätä siitä yli. Mut kai semmonen dementoituminen on jo ihan ymmärrettävää, onhan se jo aika vanha. Oisin voinu näyttää sille esimerkkiä oikeaoppisesta putken suorittamisesta, mutta ei mua päästetty radalle, kun ne oli kuulemma isojen koirien treenit.

Lenkeillä mä tykkään leikkiä kepeillä kovasti, ne on kivoja.

Eilen näin sorsiakin. Näytin niille, että oon hurjan iso koira, eikä mulle parane ryttyillä.

Ei mulla ehkä muuta asiaa tällä kertaa ollut. Tai oikeestaan ois, mutta ei kaikkee jaksa kerralla kertoa. Moikka!

-Ella

Pentuhöpinää: Ella 3 kk

2009-09-15T22:28:00.000+03:00

Näin heti alkuun mainostetaan Ellan uutta temppuvideota, sellainen löytyy täältä.

Poistin Ellan pentublogin ja siirsin jutut tänne. Kun ei riittänytkään kiinnostus kovin usein päivitellä, totesin erillisen blogin tarpeettomaksi. Kovasti kaikkea Ella on kuitenkin ehtinyt kokea.
Nyt lähipäivinä Ella on oppinut muutamia uusia juttuja. Ensimmäinen (ja kovin hyödyllinen) taito on ulos pyytäminen. Ella menee istumaan oven eteen ja jos muuten ei huomata, vinkuu vähän. Ella on myös keksinyt, että ulos voi pyytää, vaikkei olisi hätä. Siinä saakin sitten arvailla, onko oikeesti tarvetta ulosmenolle vai haluaako pentu muuten vaan rallailemaan ja puskia tutkimaan. Vai haluaisiko neiti kenties karata ohikulkevalle kävelytielle lapsia moikkaamaan. Juu, tuo yltiösosiaalinen ja ulitsevuotavan lapsirakas penikka päätti tänään olla välittämättä luoksetulokutsuista ja paineli hepuloimaan lasten luokse, kun ne on niiiin kivoja. Ei taida koiralapsi tietää, että vapaat takapihaulkoilut loppuu äkkiä, jos korvat ei pysy toiminnassa... Toinen uusi juttu on sohvalle hyppääminen. Aiemmin se on sängylle pari kertaa kiivennyt, mutta nyt se keksi hyppäämisen idean ja on käyttänytkin uutta taitoaan ahkerasti.

Temppuilua ollaan harrastettu ehkä vartin verran päivittäin, Ella oppii hurjaa vauhtia ja tykkää puuhata kovasti. Agilitykentällä se on vieraillut muutaman kerran ja päässyt suoraa putkea tekemään. Reippaasti ipana putkeen menee, viimeksi se lopulta päätyi palkan saatuaan juoksentelemaan lelu suussa putkea edestakaisin. Lenkeillä Ella on nyt ollut entistä enemmän mukana, suurimmaksi osaksi on saanut juoksennella vapaana. Hienosti jaksaa jopa viiden kilsan lenkit, suurimman osan matkasta laukkailee edestakaisin tai hepuloi muuten vaan.

Ella on jo ehtinyt olla turistina kaksissa agilitykisoissa. Oman seuran kisoissa käytiin muuten vaan pyörimässä, Lieksassa pääsi Aku kisaamaan ja paikan päällä vierähti ihan koko päivä. Ella oli oikein reipas, tykkäsi kovasti kaikista rapsuttelijoista, leikki ja ihmetteli, välillä otti pienet päiväunet. Häkkiin jätettäessä se aluksi huusi, mutta rauhoittui sitten pian nukkumaan. Akun tulokset jäivät heikoiksi. Ekalta radalta kymppi ja yliaikaa, tokana olleelle pituudelle ei koirapoika saanut tarpeeksi vauhtia ja okserin rimakin tuli alas. Toiselta radalta hylky, kun itse sekoilin ohjaukseni kanssa meinatessani unohtaa radan. Vauhti ei kummallakaan radalla päätä huimannut, aika tahmeeta oli meno. Jopa niin tahmeeta, että ohjaaminen alkoi jo senkin takia olla vaikeaa.

Viikko sitten käytiin eläinlääkärillä hakemassa ekat rokotukset. Tuolloin pääsin Ellan punnitsemaan ekaa kertaa pitkään aikaan, painoa oli 6,3 kg. Kotona mittasin myös korkeuden, tulokseksi tuli 33 cm. Paljon on siis tyttö kasvanut, varsinkin jalat ovat venähtäneet hurjasti pituutta. Eläinlääkäriltä kotiin kävellessä tavattiin Sirius-koikkeri, jonka kanssa Ella jaksoi vielä leikkiä. Siriusta treffattiin vielä toisenkin kerran samalla viikolla, leikit sujuivat oikein kivasti. Aku ei ulkona haisteluiltaan ehdi kakaran kanssa leikkiä, joten leikkikaverit otetaan aina innolla vastaan :) Uimaankin Ella uskaltautui Siriuksen perässä.

Akun kanssa Ella leikkii sisällä aika paljon, välillä tosin tuntuu, että Aku olisi se innokkaampi osapuoli, kun Ella haluaisi mieluummin leikkiä mun kanssa lelulla.
Osaavat ne välillä olla rauhallisemminkin.
-Kaisa

Kavereiden kanssa

2009-09-02T23:52:00.007+03:00

Meillä oli tänään kaveritreffipäivä. Ella pääsi eka leikkimään, kun se "lenkillä" (jonne mua ei huolittu mukaan) tapasi lähistöllä asuvan nelikuisen colliepojan. Painikaveri on aikas iso, mutta hurjana koikkerineitinä Ella vaan tykkää, kun on vähän vastusta.

Kun lapset olivat leikkineet tarpeekseen, tuli Ella kotiin nukkumaan ja mä lähdin Isojen Koirien lenkille. Pääsin Nuuskun ja Rapsun seurassa Kalliojärven kierrokselle.

Siä oli kovasti paljon kivoja hajuja ja muuta tutkittavaa.
Välillä leikittiin hippaa Rapsun (ja vähän ehkä Nuuskunkin) kanssa.
Matkalla hypittiin kaatuneiden puiden yli.

Perinteinen ryhmäkuvakin piti ottaa.
Kivaa oli taas! Lisää kuvia täällä.

-Aku

Pentupainia

2009-08-29T23:58:00.005+03:00

Ella pääsi tänään turistiksi agilitykisoihin, missä tavattiinkin pari viikkoa nuorempi Pila-pyrri, jonka kanssa koikkerilapsi pääsi leikkimään. Muutama kuva kaverusten leikeistä :)

Ellan temppuvideo

2009-08-25T12:03:00.003+03:00

Toi meille muuttanut kääpiökoikkeri yrittää muka ruveta kans joksikin temppukoiraksi ja se on jo aloittanut ahkeran harjoittelun. Kyllä kannaattaakin treenata, paljon sillä onkin tekemistä, jos meinaa tulla ees melkein yhtä hyväks kuin mä! Vielä se ei oikeesti osaa mitään, mutta kun se on kuulemma niin söpö, niin se pääsi jo videolle. Ellan temppuharjoituksia voi siis ihmetellä täältä.

-Aku, Se Ainoa Oikea Temppukoira

Tollerityttöjen kanssa lenkillä

2009-08-24T21:42:00.005+03:00

Lisää kuvia täällä.

Pentuhöpinää: Kymmenviikkoisen elämää

2009-08-23T14:16:00.002+03:00

Jospa vaikka taas päivittelisi tänne kuulumisia. Ella tuntuu kasvavan kamalaa vauhtia, korkeuden mittasin lauantaina ja tulokseksi tuli reilu 30 cm. Tiedä sitten, kuinka luotettavia noi mun mittaukset on...

Kovasti on taas touhuttu. Alkuviikosta pari päivää meni sisällä touhutessa, kun ilmat oli aika huonot ja Ella jonain päivänä yskähteli muutaman kerran ja oli vähän normaalia rauhallisempi, ja sitten mietittiin, onkohan se kipee. Seuraavana päivänä se sitten painoikin edellisenkin päivän edestä, ilmeisesti pitää välillä vähän rauhallisempiakin päiviä viettää.

Iltapäivän nappulat on syöty temppuilun ohessa. Treenilistassa on nyt kosketusalusta, kosketuskeppi, palikan poimiminen maasta, tassujen laitto laatikon päälle, jalkojen välistä pujottelu, peruuttaminen ja tassun antaminen. Mihinkään en oo vielä saanut aikaiseksi käskysanaa liittää, kunhan nyt vaan opetellaan erilaisia juttuja.

Muutamana päivänä Ella on ollut mukana lyhyillä Akun lenkeillä, pääasiassa vapaana saanut juoksennella. Käytiin yhtenä päivänä rannassa, pääsivät sekä Aku että Ella vetämään rallia siellä. Seuraavana päivänä kävin Ellan kanssa yksin, leikittiin lähinnä silloin. Takaisin tullessa törmättiin nelikuiseen collienpentuun, jonka kanssa Ella sitten vähän paini, vaikka oli jo vähän väsynyt tunnin ulkoilun jälkeen.

Tänään käytiin mölliageja ihmettelemässä. Ella oli oikein nätisti (mitä nyt pari kertaa piti kiljua, kun joku oli niin ikävää...) ja tykkäsi kovasti kaikista ihmisistä. Lopussa vähän väsähti ja nukkui estekopissa hetken, siellä oli kuumana päivänä mukavan viileää. Möllien lopuksi Ella pääsi suoraa putkea suorittamaan. Aluksi oli vähän hukassa (oli hetkeä aikaisemmin herännyt), kun siinä kentällä yritin sitä leikittää, mutta heräili siinä sitten kunnolla. Putki oli ihan täyspitkä, pari ekaa kertaa Ella meni pallon perässä, sen jälkeen muutama kerta niin, että lähetin ja juoksin itse putken vierellä. Hirmuisella vauhdilla se putken juoksi ja kivaa tuntui olevan :) Palkaksi heitetty pallo ei tosin vikalla kerralla jostain syystä enää kiinnostanut, tykkäs vaan tulla mun luo riehumaan. Lopuks käytiin Kuhasalossa koiria uittamassa, mukana Ellan lisäksi Aku, Ainu-sprinkku ja Tico. Ainu meni veteen kovalla innolla ja Ella meni reippaasti perässä. Sitten se ui! Ja kävi vielä tekemässä pari uimalenkkiä lisää Ainun perässä ja kerran vähän itsekseenkin.

Ja loppuun viikon kootut mokat. Tapaus yksi: Ella on vapaana, löytää kivan kiven ja mällää sitä suussaan. Kaisa lähtee kohti, Ella lähtee karkuun, eikä tottele luoksetulokutsuja. Mitä Kaisa tekee? Kaisa lähtee Ellan perään ja yrittää samalla kutsua ipanaa luokseen tänne-sanalle. Juu, näin opetat koirallesi varman luoksetulon. Lopulta Kaisa sentään ymmärsi lähteä juoksemaan pennusta poispäin ja sieltähän se perässä tuli. Tapaus kaksi: Kaisa ei osaa opettaa pennun leikittämistä ajoissa, kun ei ymmärrä, että se ei kovin kauaa jaksa leikkimiseen(kään) keskittyä varsinkaan ulkona. Tällä tavalla Kaisa saa lopulta leikkiä yksinään pennun haistellessa maata. Ja Kaisahan tykkää kovasti haistelevista koikkereista. Mut ei hei tartte tehdä samoja virheitä montaa kertaa, jos jostain oppii jotain...

-Kaisa

Pentuhöpinää: Tollerityttöjä tapaamassa

2009-08-17T13:15:00.003+03:00

Ella ja Aku pääsivät tänään Nuuskun ja Rapsun seurassa lenkille Lykynlammelle. Ensitapaaminen tytöillä parkkipaikalla sujui Ellan vähän pelätessä ja esittäessä, kuinka pieni ja viaton koikkerilapsi onkaan. Autossa Aku ja Ella olivat molemmat mun jaloissa, ahdasta oli, mutta hyvin sujui. Lenkillä Ella tuntui aluksi vähän varovaiselta, mutta reipastui vähitellen huomatessaan, ettei tollereiden ruokalistalla ole koikkerilapsia. Jonkin matkaa lenkillä kannoin Ellaa, mutta suurimmaks osaks se juoksenteli ihan itse, vauhti vaan kiihtyi loppua kohden. Rapsun ja Akun leikkiin se olisi halunnut mukaan, mutta kun ei perässä pysynyt, kävi vähän räksyttämässä välissä.

Illalla treenailtiin uutta temppua, palikoiden keräämistä laatikkoon. Aku seurasi vierestä ja sai välillä pätevänä elukkana itsekin keräillä palikoita. Ellan kanssa päästiin vaiheeseen, että se ottaa palikan suuhunsa ja liikkuu sen kanssa. Aluksi se tietenkin tarjosi tassulla tökkimistä, mutta keksittyään, että kuono liittyy asiaan jotenkin, eteni homma nopeasti.

Ruuat Aku ja Ella on nyt tänään syöny samassa huoneessa, itse olen vahtinut, että pysyvät omilla kipoillaan ja vasta lopuksi käyvät tarkistamassa, oliko kaverilla paremmat eväät kuin itsellä...

-Kaisa

Ipana valloittaa blogin

2009-08-16T13:47:00.001+03:00

Moi kaikki! Pääsin kirjottelemaan isoveljen blogiin, jee!

Oon Ella ja muutin pois kotoa reilu viikko sitten. Menin eka Kangasalle, sit kävin vähän äitiä moikkaamassa Mustialassa, mutta kun oon jo iso tyttö, en jääny enää sen luo, vaan lähdin Joensuuhun. Oon touhunnu täällä kovasti kaikkea, varsinkin leikkiny. Mun lempparihuone on vessa-sauna-kylppäri, koska sinne ei kuulemma sais mennä. Meen silti. Siä on kaikkee jännää, kuten vessanpönttö, pesupallo ja iso shampoopullo, ja sit välillä sieltä löytää lattialta esimerkiks sukkia, jotka suussa on kiva juosta lujaa karkuun. Kaikista parasta on kuiteskin saunasta löytyvät kivenpalaset, niitä meen aina syömään lauteiden alle.

Ulkonakin on hauskaa. Mulla on pihassa menossa kaivuuprojekti, meinaan kaivaa tien Kiinaan. Tai ainaskin pihlajan juuren ylös maasta. Välillä kun kaivaminen kyllästyttää, harvennan samaisen puun alaoksia. Sit juoksen lujaa ympyrää ja välissä käyn puskista syömässä vadelmia, kun ne on niin hyviä. Enää ei kyllä oman pihan vadelmat riitä, vaan pitää käydä vähän muuallakin. Tänään kävin naapurin pihassa, vähän oli jännää!

Sisälläkin on paljon puuhaa. Oon tutustunut tuleviin harrastuksiinikin. Tutkin tarkasti vanhasta lähtöluetteloista tulevien kilpakumppanien nimiä. Akua ne ei kuulemma kiinnosta, kun se tietää ne jo.
Lisäksi oon tutustunut tokotemppuvälineisiin, metallikapula on aika hyvää.

Sit oon harjotellu sellasia suojelukoirajuttuja, jos kukaan ei leiki mun kaa. Sillon puren lujaa käsivarteen kiinni ja ärisen kovasti, kun oon niin hurja. Mulle on kyllä sanottu, että kiltit koiratytöt ei sellasta tee, mutta en viä tiiä, uskoisinko.

Mulla on toi isoveikkakin täällä. Sen nimi on Aku ja tykkään siitä kovasti. Se ei tiiä, tykkääkö se musta. Ehkä se vähän jo tykkää. Se on mun idoli ja meinaan kasvaa samanlaiseks kuin se.

Torstaina kävin treffeillä sellasen Pyry-koikkerin kanssa. Se on jo puoli vuotta vanha ja aika iso, mutta koska oon hurja koira, komensin sitä välillä kovasti. Sen kanssa oli kyllä kuiteskin aika kiva leikkiä. Oon nähny myös paljon ihmisiä, ne on mun mielestä hurjan kivoja ja tykkään kiivetä niitten syliin.

Perjantaina kävin agilitykentällä. Juoksentelin putkesta läpi ja leikin wubballa. Sit lähdin lenkille monen muun koikkerin kanssa. Se oli hurjan hauskaa. Vähän leikin niitten kanssa ja komentelin niitä, mutta suurimmaks osaks tutkin omia juttujani. Kiville kiipeily oli aika kivaa.

-Ella

Pentuhöpinää: Temppuilua ja muuta

2009-08-15T13:59:00.002+03:00

Tänään ollaan vaan touhuttu kotona ilman mitään erikoista ohjelmaa. Ella on leikkinyt Akun kanssa muutamaan otteeseen. Nyt se tosiaan alkaa vähitellen näyttää siltä, että Aku leikkii Ellan kanssa, kun tähän mennessä se on enemmän ollut niin, että Aku leikkii Ellalla. Ella pääsee jo hyökkimään Akun päälle ja oli kerran ihan selän päälläkin. Vähän turhan rajulta leikki kuitenkin vielä näyttää, pari kertaa keskeytin leikin (kiinnitin koirien huomion muualle), kun alkoi näyttää liian pahalta.

Temppuja ollaan harjoiteltu pariinkiin otteeseen, päiväruuan nappulat syötin temppupalkkana. Jatkettiin kosketusalustatreeniä, se sujuu jo hyvin, aloin liittämään käskyä temppuun. Lisäksi tehtiin etutassujen kipon päälle laittoa (tavoitteena opettaa koira pyörimään kipon ympäri tassut sen päällä). Se lähti melko nopeasti myös sujumaan, muutaman kerran Ella laittoi jo molemmat tassut kipon päälle, mutta siitä vaiheesta ei vielä varmaa saatu. Lisäksi vähän maahanmenoa. Sitä on yritetty aiemminkin, mutta makaamista Ella ei kovin helposti tarjoa, ja silloin kun tarjoaa, menee sitten kyljelleen (sama juttu, jos yrittää houkutella). Koska en ole ikinä tainnut edes nähdä Ellan makaavan suorassa mahallaan, päädyin sitten lopulta Ellan istuessa siirtämään sen etujalkoja vähän eteenpäin niin, että se menee makuuasentoon. Vajaan kymmenen kerran auttamisen jälkeen Ella alkoi itse tarjota liikettä. Istumista tehtiin myös, se sujuu jo pelkällä suullisella käskyllä. Väleissä vähän leikittiin narukelulla, tosin Ellan mielestä paidanhiha ois ollu paljon kivempi lelu.

Tänään Ella keksi, että pihasta voi tosiaan lähteä pois, eikä takasin tartte kutsusta tulla, jollei huvita. Oikein hauska juttu. Pari kertaa se paineli suorinta tietä naapureiden kohdalla kasvaviin vattupuskiin, kun omat ei enää riitä. Muutenkin se tuntuu nyt olevan kovasti ruuan perään. Kun ruokakipon kanssa kävelee, Ella pomppii ja kieppuu edellä ihan hulluna. Olen nyt parina päivänä vaatinut istumista ja katsekontaktia ennen kupin saamista, taitaa Ella nyt jutun tajuta.

-Kaisa

Pentuhöpinää: Leikkiä, lenkkeilyä ja pikkaisen agiliitoa

2009-08-14T13:15:00.001+03:00

Eilen Ella pääsi puolivuotiaan Pyry-koikkerin kanssa leikkimään Sinkkolan pihaan. Ellalla oli kovin kivaa, vaikka välillä leikki näyttikin aika rajulta noin pienelle. Tiukasti Ella Pyrylle vastaan sanoi välillä, ei kovin helposti alistunut, vaikka kokoero on melko suuri. Samalla retkellä Ella tervehti muutaman ihmisen kiipeämällä syliin. Sellainen pidättyväinen koikkeri :D Tunnin verran jaksoivat pennut leikkiä kovasti ja kotiin päästyä Ella jatkoi leikkejä yksinään toisen tunnin. Ei siitä kovin äkkiä virta lopu. Päivällä kotona vähän leikittiin ja treenattiin temppuja. Istuminen sujui, mutta ei oikeiun mikään muu. Alkoi jo iskeä epätoivo, saanko tuolle ikinä mitään opetettua, kun se vaan istuu ja tuijottaa silmiin.

Tänään Ella sitten yllätti, sillehän voi opettaakin jotain kunhan vaan itse osaa :D Kosketusalustaa treenattiin. Pari päivää ollaan jumitettu siinä, että Ella katsoo alustaa, mutta eteenpäin ei olla päästy. Tänään päästiin kuitenkin siihen vaiheeseen, että Ella tarjoaa alustan koskettamista tassulla. Se oli hirmuisen hauska, kun se keksi, että kun laitan tassun tän jutun päälle, kuuluu naks ja sitten saan namia :D Tajusin samalla, että kyllähän se koira oppii, jos vain itse osaa opettaa. Ongelmana mulla oli ehkä se, että kun pennun kanssa alkaa sheippaamaan, on se vietävä sheippaamalla loppuun asti, eikä lintsata asiassa. Siis kun Akua voi neuvoa osoittelemalla kohdetta tai käskeä koskettamaan tms. jos toivottua toimintaa ei muuten tunnu tulevan, ei tuota ipanaa voi samalla tavalla auttaa, kun ei se osaa eikä ymmärrä. Ja kun houkutella en selvästikään osaa (enkä oikeastaan edes halua, vaikka tuli sitäkin jo kokeiltua), jää ainoaksi vaihtoehdoksi opetella määrittämään ja pitämään kriteerit sopivina ja palkata koira oikeaan aikaan.

Illalla oli ohjelmassa koikkerilenkki. Ennen varsinaista lenkkiä Ella pääsi JoA:n agilitykentälle suoraa putkea tekemään. Kati oli toisessa päässä ja vähän houkutteli Ellaa ja hienostihan ipana läpi juoksi, sitten toiseen suuntaan. Eka kerta oli vähän varovainen, mutta sen jälkeen meni jo oikein reippaasti. Kerran pystyin Ellan jo lähettämäänkin putkeen niin, että se itse juoksi läpi. Wubbaa käytettiin palkkana, se on Ellan mielestä ihan paras. Tosin Ella tuntuu nyt muutenkin tekevän kaikkea ihan vain siksi, kun kaikki on kivaa ja mä oon iloinen :)

Lenkillä Ella paineli reippaasti häntä pystyssä joukon jatkona. Eipä sitä hirveästi tunnu mikään painavan, se vaan mennä viipottaa eteenpäin ja komentelee vanhempiaan, jos siltä tuntuu.

-Kaisa

Kesäpäivät

2009-08-14T00:25:00.004+03:00

Me oltiin viime viikonloppuna Mustialassa sellasilla koikkereitten kesäpäivillä. Siä oli siis kovasti paljon koikkereita ja toi ipanakin lähti mukaan. Pääsin matkustamaan Dina-siskopuolen kyydillä paikalle ja se olikin mukavaa. Siä paikallakin oli monta kivaa tyttöä ja sitten vähemmän kivoja poikia, jotka oli tylsiä ja yritti omia mun tyttökavereita. Lauantaina oli ohjelmassa tottelutemppujen tekemistä ja huoneessa makoilemista. Mulla oli kämppiksinä Ellan lisäksi sen äiti Luna ja hoitotäti Terra.

Ellan ei tarvinu olla yhtään niin paljon huoneessa oottelemassa, kun se on kuulemma niin söpö ja kiltti ja pieni ja kaikkee. Vähän epistä mun mielestä, kun se pääsi jonnekin luennolle ja kokoukseenkin, minne mua ei huolittu mukaan.

Sunnuntaina toteltiin vähän lisää, muuta ohjelmaa ei mulla oikein ollut. Sitten puolenpäivän jälkeen lähdettiin matkustelemaan. Aattelin, että ipana vois jäädä sinne, mutta mukaan vaan sekin otettiin. Eka matkustettiin autolla, sitten junalla, sitten toisella junalla ja lopuksi viä bussilla. Sitten oltiinkin Joensuussa. Tuttu juttu mulle, mutta Ella ei ollutkaan ennen sillä tavalla reissannut. Aika nätisti sekin osasi olla, nukkui melkein koko matkan.

-Aku

Uusia uutisia

2009-08-07T16:13:00.006+03:00

Taas on tapahtunut kamalasti kaikkea, eikä kukaan ole niistä tänne kirjoitellut, mutta nytpä sitten tulee asiaa.

Pari viikkoa sitten lähdettiin Joensuusta junalla pois, mutta me ei mentykään suoraan kotiin, vaan sellaseen jännään paikkaan, missä oli kaks kivaa tyttökoikkeria ja monta ällöä minikoikkeria.

Yhtä niistä mulle kovasti esiteltiin ja puhuttiin jostain pikkusiskosta.

Sen jälkeen mentiin Kangasalle ja parin päivän jälkeen Kaisa hylkäs mut muutamaksi päiväksi ja lähti jollekin leirille. Onneks mä pääsin sit kuitenkin mökille. Sielläkään en tosin kauaa ehtinyt olla, kun pian jo lähdettiin takaisin Joensuuhun.

Seuraavaksi matkattiin Maaningalle, missä kävin semmosella koiranpelotteluradalla. Siä oli semmosia kamalia haamuja, haalareita, rämiseviä laitteita ja ihmeellisiä hyypiöitä, jotka riehu jonkun paloletkun kanssa. Olin kyllä aika reipas koirapoika ja selvitin radan oikein hienosti.

Tulos oli tämmönen:

MH-luonnekuvaus 1.8.2009 Maaninka, tuomarit Jorma Kerkkä ja Riitta Liimatainen

KONTAKTI

1a. Tervehtiminen: 3(Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä.)

1b. Yhteistyö: 2 (Lähtee mukaan haluttomasti.)

1c. Käsittely: 3 (Hyväksyy käsittelyn.)

LEIKKI

2a. Leikkihalu: 1 (Ei leiki – ei osoita kiinnostusta.)

2b. Tarttuminen: 1 (Ei tartu esineeseen.)

2c. Puruote ja taisteluhalu: 1 (Ei tartu esineeseen.)

TAKAA-AJO

3a. Takaa-ajo: 1 (Ei aloita.)

3b. Tarttuminen: 1 (Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään.)

AKTIIVITEETTITASO

4. Aktiivisuus: 4 (Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen.)

ETÄLEIKKI

5a. Kiinnostus: 2 (Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja.)

5b. Uhka/aggressio: 1 (Ei osoita uhkauseleitä.)

5c. Uteliaisuus: 1 (Ei saavu avustajan luo.)

5d. Leikkihalu: 1 (Ei osoita kiinnostusta.)

5e. Yhteistyö: 1 (Ei osoita kiinnostusta.)

YLLÄTYS

6a. Pelko: 3 (Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista.)

6b. Puolustus/aggressio: 2 (Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.)

6c. Uteliaisuus: 5 (Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua.)

6d. Jäljellejäävä pelko: 1 (Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä.)

6e. Jäljellejäävä kiinnostustus: 1 (Ei osoita kiinnostusta haalariin.)

ÄÄNIHERKKYYS

7a. Pelko: 3 (Väistää kääntämättä pois katsettaan.)

7b. Uteliaisuus: 5 (Menee räminälaitteen luo ilman apua.)

7c. Jäljellejäävä pelko: 1 (Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä.)

7d. Jaljellejäävä kiinnostus: 1 (Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

AAVEET

8a. Puolustus/aggressio: 2 (Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.)

8b. Tarkkaavaisuus: 4 (Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja.)

8c. Pelko: 2 (On enimmäkseen ohjaajan sivulla tai takana, pientä välimatkanottoa.)

8d. Uteliaisuus: 5 (Menee katsomaan ilman apua.)

8e. Kontaktinotto aaveeseen: 4 (Ottaa itse kontaktia avustajaan.)

LEIKKI2

9a. Leikkihalu: 1 (Ei leiki – ei osoita kiinnostusta.)

9b. Tarttuminen: 1 (Ei tartu esineeseen.)

AMPUMINEN

10. ampuminen: 5 (Ohjaaja luopuu ampumisesta.)

Sitten taas junailtiin Kangasalan suntaan, mutta taas pysähdyttiin Hyvinkäällä siellä kääpiökoikkeripaikassa. Ja yks niistä kääpiöistä lähti meidän mukaan! Se on kuulemma se mun uus pikkusisko ja sen nimi on Ella. Täällä se nyt sitten on. Mun mielestä se on tosi ällö, mutta salaa käyn aina välillä vähän haistelemassa sitä. Se on vähän outo, kun se touhuaa kaikkee tyhmää. Ei se tiiä, että sisälle ei saa pissiä, eikä vaatteita repiä tai johtoja syödä. Vähän on hölmö elukka. Eikä se ees ymmärtänyt, kun yritin leikkimään pyytää, se vaan kilju ja juoksi karkuun.

-Aku

Parin viikon kuulumiset

2009-07-13T10:16:00.012+03:00

Nyt onkin sitten tapahtunut kovasti kaikkea, mutta kirjuri on ollut laiska, eikä ole jaksanut päivitellä kuulumisia tänne, joten kaikki tulee sitten näin kerralla.

Reilu pari viikkoa sitten lähdettiin Joensuusta Kangasalle. Matkalla käytiin Varkaudessa agilitya kisaamassa. Ilma oli hirmuisen lämmin ja aurinkokin paistoi, joten en kovin lujaa jaksanut juoksennella, kun oli niin kuuma. Ekalta radalta tuli hylky korjaamatta jääneen keppien alotusvirheen takia, muuten osasin kaiken tehdä oikein. Ennen tokaa rataa pääsin järveen kahlailemaan ja juoksu kulkikin vähän paremmin. Kontakteilla mulla oli vähän kiire, enkä malttanut loppuun asti juosta, niiltä tulikin sitten pari virhettä. Esteet kuitenkin osasin ohjaajasta huolimatta suorittaa oikeassa järjestyksessä, joten tulokseksi tuli kymppi.

Kangasalla ehdin olla vaan päivän ennen kuin lähdettiin mökille. Siellä olikin kivaa! Sain juoksennella kaiket päivät vapaana. Kivaa ei tosin ollut se, kun Kaisa yritti opettaa mua uimaan. Kyllähän mä uida osaan, mun mielestä on vaan kivempi pitää tassut pohjassa.

Ninnikin pääsi mökille. Siitä on tullut niin reipas kissa, että uskaltaa jo ulkoillakin siellä.
Mökillä vähän temppuiltiinkin: Akun kesätemppuvideo

Mökkeilyn jälkeen palattiin takaisin Kangasalle, koska sunnuntaina oli ohjelmassa Agirotu Nastolassa. Olin sukulaisten kanssa Team Cavalriina's -joukkueessa ja pääsin hyppelemään pikkuisia mediesteitä, se oli aikas hauskaa :) Rata oli kovin kiemurainen, enkä aina oikein tiennyt, minne suuntaan pitäisi juoksennella. Yksi ylimääräinen hyppy väliin tuli ja lisäksi puomin alastulolta vitonen, joten yhteensä mun suoritus toi joukkueelle 15 s lisäaikaa. Oltiin kuitenkin paras koikkerijoukkue sijoituksella 10./51.

Välissä taas lomailtiin mökillä.

Lomailun keskeytti tieto, että mun pitäisi lauantaina leikkiä tokokoiraa ihan sm-kisoissa JoA:n joukkueessa. Piti käydä vähän niitä tokotemppuja harjoittelemassa, ja sitten en muutenkaan enää saanutkaan elää kuin pellossa. Vähän oli tylsää.

Kisoissa sitten yritin kovasti tehdä niitä tokotemppuja. Tämmöiset pisteet sain (tarkemmat selitykset treeniblogissa):

Kangasala 11.7 tuomari Marjamäki/Laisi/Harjula

Luoksepäästävyys: 10 istui rauhassa
Paikkamakuu: 0 ei osallistuttu
Seuraaminen kytkettynä: 7,5 huono
Seuraaminen taluttimetta: 7,5 ihan yhtä huono
Liikkeestä maahan: 10 tää varmaan oli sit hyvä
Luoksetulo: 9,5 perusasento aavistuksen vino
Liikkeestä seiso: 8,5 tuomarin mukaan ei pysähtynyt heti
Estehyppy: 9,5 väisti takapäällä vähän
Kokonaisvaikutus: 8,5

ALO2, 148 pistettä

Osan tempuista osasin paremmin ja osan huonommin. Seuraamistemput oli kovin vaikeita ja Kaisa jo uhkaili, ettei vie mua enää mihinkään kokeeseen, kun seuraamisista ei tule mitään kehänauhojen sisäpuolella.

Eilen palattiinkin sitten takaisin Joensuuhun. Tänne on ilmestynyt hurjan paljon uusia hajuja parin viikon aikana ja niitä oonkin lenkeillä haistellut ahkerasti.

-Aku

Kesänviettoa

2009-06-22T23:39:00.008+03:00

Viime aikoina en ole päässyt kisailemaan missään lajissa, vaan ollaan pelkästään treenailtu agilitya ja tokoa. Lisäksi ollaan lenkkeilty kovasti.

Haistelu on kaikkein parasta

Joskus pitää vähän poseerata
Lintujen kyttääminen on hauskaa

Kyttäyksen kohteena tukkakoskelot
Pää kastuu, kun sukeltelee järveen heitettyjen nakkien perässä

Välillä saan kavereista lenkkiseuraa, se on kivaa.

Rapsun kanssa leikitään hippaa
Kun olen oikein kiltti koira, osaan tulla näin vauhdikkaasti luokse kutsuttaessa.
Aina ei kuitenkaan jaksa olla nopea.

-Aku

Kuvia kesäiseltä metsälenkiltä

2009-06-09T21:47:00.007+03:00

Eilen pääsin Lykynlammen metsiin juoksentelemaan
Lenkkiseurana oli taas Rapsu ja Nuusku

Kimpassa on kiva nuuskutella metsän tuoksuja
Kilpajuoksu on hauskaa

Nuusku ei halunnu leikkiä mun kaa, vaikka kuinka nätisti pyysin

Onneksi Rapsu leikkii

Meistä on kuulemma vähän vaikea ottaa kimppaposeerauskuvia...

.. mut osataan me joskus olla kauniistikin. Ainakin hetken aikaa.
-Aku

Lisää kuvia täällä.

Agiliitokuvia

2009-06-01T10:42:00.005+03:00

Lauantai-illan koikkeriagia kuvin.
Kuvat: Henna Palmunen

Lisää kuvia tuolla: http://picasaweb.google.fi/kaisa.jalava/Koikkeriliitoa. Akun kuvat ottanut Henna, muut kuvannut Kaisa.

Kisaamista

2009-05-27T19:33:00.009+03:00

Viikonloppuna liideltiin kilpaa Tampereella. Siellä oli ilkeitä, isoja hyppyjä, mutta kilttinä koirana hyppelin niistä kaikista yli, vaikka välillä täytyi kovasti miettiä, miten tassut asettelisi ennen hyppäämistä. Virheitä ei kuitenkaan tullut ja tulos oli 0/-6,72, sijoitus 8./20. Toiselle radalle en päässyt ollenkaan, kun Kaisaa alkoi säälittää mun hyppimiseni. Liideltiin sitten kotona vähän lisää, matalammat hypyt olikin hurjan paljon kivempia. Niin kivoja, että piti vähän hepuloidakin välissä.

Viikonlopun aikana leikin myös tottelevaista koiraa.

Tää sivullaistumisjuttu on mun lemppari:

Seuraamistemppukin on aika kiva.

Eilen kävin meiän agitreenikentällä esittelemässä muillekin noita tokotemppuja. Siä oli kovasti muitakin koiria niitä samanlaisia ja vähän erilaisia temppuja esittämässä, kun siä oli sellaset mölleilykisat. Esittelin omat temppuni aika taitavasti, mutta annoin muille vähän tasoitusta ja jätin sen makoilutempun kokonaan tekemättä, ettei toisille tuu paha mieli, kun oon niin hyvä. Tollasen arvion sitten sain suorituksesta:

Möllitoko 27.5 Joensuu, alokasluokka, tuomari Katja Ojansivu

Luoksepäästävyys: 8 Aku väisti vähän
Paikkamakuu: 0 Ei osallistuttu
Seuraaminen kytkettyä: 9 Koira osaa, ohjaaja ei
Seuraaminen taluttimetta: 9½ Sama kuin edellinen
Liikkeestä maahan: 10 Nopeampikin olisi voinut olla
Luoksetulo: 10 Ei valittamista
Liikkeestä seiso: 10 Ei kai tässäkään
Hyppy: 10 Loppuperusasento huono
Kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä 164 pistettä, sijoitus 6./13

Siinä kuulemma lukee, että oon hirmuisen taitava ja että kannattais osata maata maassa. Mut mun mielestä kaikkien ei tartte olla hyviä kaikessa. Ja mä en jaksa olla hyvä paikalla makaamisessa, kun se on niin kamalan tylsää.

-Aku

Uusia kuulumisia

2009-05-20T18:11:00.010+03:00

Möllitokon lisäksi ei viime aikoina ole ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa. Oon vaan lenkkeillyt ja treenannut agiliitoa ja tottelemista.

Agilitytreeneissä pitää odottaa lähdössä (ihan aina en kyllä meinaa malttaa)
(Kuva: Anne Sivonen)

Sitten pääsee hyppeleen ja juoksenteleen radalle Oman vuoron odottaminen on ehkä maailman tylsintä
.. varsinkin kun treenikaverit kiusaa.

Lenkkeily on kivaa..... erityisesti silloin, kun pääsee järveen läträämään Oon aika taitava lintukoira, näin hienosti osaan ylösajaa variksetkin:Ja poseeratakin osaa.
-Aku

Meillä on muuten treeniblogi, löytyy täältä. Tai on se ollut jo aika kauankin, sitä ei vain ole mainostettu, kun sitä on itselle kirjoitettu. Mutta saa sitä muutkin lukea ja kommentoida, jollei välitä kirjoitusvirheistä, huonosta kielestä ja järjettömistä lauseista, eikä ahdistu siitä, että treeneissä ei useinkaan ole mitään järkeä.

Möllitokossa

2009-05-13T10:35:00.007+03:00

Möllitoko 12.5.2009 Joensuussa, alokasluokka, tuomari Heidi Utriainen

Luoksepäästävyys: 9 Samanlainen kuin virallisessa kokeessa: Aku nousi, peruutti, meni luo
Paikalla makaaminen: 0 Ei osallistuttu
Seuraaminen kytkettynä: 9½ Ohjaaja ei tienny, mihin ois kädet pitäny pistää, vika täyskäännös ja loppuperusasento väljä
Seuraaminen taluttimetta: 10 Ohjaaja kävelee koiraa tuijottaessaan vinoon
Liikkeestä maahan: 9½ Vähän hidas maahanmeno, meinasi ennakoida perusasentoa
Luoksetulo: 10 Hyvä vauhti ja perusasento
Liikkeestä seisominen: 9 Liikkui vähän käskyn jälkeen
Estehyppy: 9 Tepsutteli vähän viereen palatessa, perusasento väljä
Kokonaisvaikutus: 10 Tuomari oli kuulemma positiivisesti yllättynyt, tiedä sitten, mitä odotti näkevänsä :D

Yhteensä 163 pistettä, sijoitus 3./15

Metsässä kavereiden kanssa

2009-05-05T00:21:00.004+03:00

Näytelmässä ja agikisaamassa

2009-05-04T23:26:00.003+03:00

Viime viikonloppuna reissasin kovasti Suomea ympäri ja kävin näyttelyssä Vaasassa. Oli aikas tylsä viikonloppu. Matkustaminen ei oo hirveen kivaa, kun pitää vaan nukkua koko ajan. Kehässä kävin vähän seisoskelemassa ja juoksemassa ympyrää, vaikka sekin oli aika tylsää puuhaa, eikä mua yhtään huvittanu. Nakkiakaan ei tullut tarpeeksi usein. Lopulta sain pari punaista nauhanpätkää ja tällaisen arvostelun:

"Taller male, correct head and expression, correct ear setting, good lenght of neck. Correct topline and tailsetting. Tail is higher carried. Narrow front. He needs more angulations behind. Good quality of the coat. He could move it more drive."

Eilen kävin agiliitokilpailuissa täällä Joensuussa. Siellä oli tosi kivaa, eikä yhtään tylsää. Paitsi että häkissä odottaminen oli vähän ikävää. Ekalla radalla alku ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan, kun ohjaaja ei kertonut ajoissa, minne suuntaan pitäisi juosta. Oisin halunnu puomille, vaikka piti putkeen mennä ja ohjaaja hukkasi mut. Kiltisti sinne putkeen kuitenkin menin, kun eka hetken aikaa mietin ja ihan vähän nuuhkaisin hajuja. Oikeesti ihan vähän vaan haistelin, kun oon kuullu, että taitavat agiliitokoirat ei sellasta radalla tee. Seuraavaks pääsin puomille, mut mulla oli niin kiire, etten ehtinyt ihan loppuun asti sitä juosta, siitä tuli kuulemma joku virhe. Sitten taas jatkettiin matkaa ilman suurempia kommelluksia, yksi rima tosin lopussa vielä tippui. Tulos 10/-0,94 sijoitus 14./24.

Tokalla radalla tulikin sitten hylky, kun ohjaaja ei osannut tarpeeksi ajoissa kertoa, että pituus pitäisi hypätä, joten juoksentelin siitä ohi ja jatkettiin seuraavalle esteelle. Lopussa ohjaaja sähläsi vielä vähän lisää, mutta maaliin kuitenkin päästiin. Ja hauskaa oli!

-Aku

Rapsun kanssa lenkillä

2009-04-22T21:23:00.005+03:00

Ohjelmassa oli...

Leikkiä

Poseerausta

Haistelua
Ja puussa kiipeilyä
Lisää kuvia täällä.

Koikkereiden tokomestari

2009-04-13T21:58:00.020+03:00

Pääsiäisen kisailut jatkuivat tänään Marttilassa koikkereiden tokomestaruuskokeella. Ne oli mun ekat viralliset tottelemiskilpailut ja tottelinkin aika taitavasti, ainakin taitavammin kuin kukaan muu koikkeri.

Aluks tuomaritäti kävi moikkaamassa mua. En eka oikein tiennyt, onko se mun kaveri, joten peruutin pari askelta, mutta kävin sitten kuitenkin moikkaamassa sitä. Sen jälkeen oli muilla paikallaanmakoilua, mut kun mä en kai oo kovin hyvä siinä, ei jääty sitä kokeileen, vaan annettiin muiden makoilla keskenään ja poistuttiin kehän ulkopuolelle.

Sitten pääsin tekeen niitä oikeita temppuja. Aluks oli joku tyhmä hihnassa seuraaminen, mut en oikein jaksanut Kaisan tuijotteluun keskittyä, vaan haistelin välillä. Oon niin taitava, että osaan seurata nenä maasssa! Kun päästiin hihnasta eroon, jaksoin pitää kontaktia vähän paremmin. Sen jälkeen oli liikkeestä maahanmeno, sen osaan aika hyvin, vaikka hetki piti miettiä, mikä juttu se olikaan. Sitten luoksetulo, siinä oon tosi hyvä aina kun huvittaa. Ja nyt huvitti. Seuraavaks liikkeestä seisominen, senkin tempun osasin tehdä. Lopuks pääsin hyppimään ja kyllähän mä sen agilitykoirana osaan.

Näin kiltisti odotin luoksepäästävyydessä tuomaria:

Samat jutut virallisemmin:

Luoksepäästävyys: 9 (tuomarin sanoin "aavistuksen pidättyväinen")
Paikalla makaaminen: 0 (ei osallistuttu)
Seuraaminen kytkettynä: 7 (ihan surkea)
Seuraaminen taluttimetta: 8,5 (vähän parempi)
Liikkeestä maahan: 9,5 (hidas)
Luoksetulo: 10
Liikkeestä seiso: 9 (ei jääny ihan heti)
Estehyppy: 9 (loppuperusasento vino)
Kokonaisvaikutus: 9

Yhteensä: 151 pistettä, ALO2, sijoitus 10./23, Kooikerhondjein TOKO-mestari 2009

Tuollaisella tuloksella voitin sitten kooikereiden tokomestari-tittelin ja sain hienon pystin, jonka kanssa kilttinä tokokoirana osaan poseerata taitavasti.

-Aku

Kaisan ottamia kuvia kokeesta täällä.

Agiliitokisat

2009-04-11T23:36:00.002+03:00

Kävin eilen kisaamassa agia pääsiäisen kunniaksi. Radat oli aika tylsiä, kun piti kääntyillä kovasti ja hyppiä paljon. Olin kuitenkin taas oikein kiltti koirapoika ja seurailin ohjausta tarkasti, aankin ohi juoksin taitavasti, kun Kaisa ei sinne erikseen käskenyt mennä. Siitä tuli kuulemma hylky. Välillä suorittelin reippaasti ihan oikeitakin esteitä, mutta jotain muutakin sieltä välistä taisi unohtua.

Tokalla radalla olikin vähän jännää, kun Heidi ohjas mua, koska Kaisa ei asennevammansa takia siihen kyennyt. En radalla aluks oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä, mutta koska Heidi on kiva ja sillä oli hyviä nameja, suostuin agiliitämään senkin kanssa. Alkuihmetyksen jälkeen yhteistyökin alkoi sujua, ja loppua kohden pääsin vauhtiinkin, mutta hylky oli tulos silläkin radalla.

-Aku

Synttäripäivä

2009-04-05T20:38:00.005+03:00

Mulla on tänään syntymäpäivä, oon jo 6 vuotta vanha. Tai siis nuori. Sen kunniaks käytiin lenkkeilemässä kameran kanssa.

Mun piti poseerata kovasti

Koko aikaa en jaksanu olla paikoillani, vaan välillä piti käydä vähän juoksentelemassa.

Oon kuuden vuoden aikana oppinut, että kun sanotaan "tänne", niin voi saada nakkia. Silloin kannattaa olla nopee.

-Aku

Kuulumisia

2009-04-05T19:56:00.008+03:00

Mulla on viime aikoina ollut vähän tylsää, kun Kaisalla on ollu hirveesti jotain tylsiä kouluhommia, eikä se oo ehtiny viihdyttää mua. Oon mä kuitenkin lenkille päässyt kavereiden kanssa ja ilman ja sit oon käyny harrastamassa koirajuoksua. Se on sellasta, että mä juoksen eellä ja vedän Kaisaa. Paitsi jos mua ei huvita, niin se vetää mua. Yleensä kyllä juoksen kiltisti edellä. Sitäkin oon harrastanu Nuuskun ja Rapsun kanssa, kavereiden kanssa on kiva juosta kilpaa! Oon käyny myös agiliitämässä ja leikkimässä tokokoiraa.

Tossa alla on muutama kuva yhdeltä lenkiltä.

Tuolla on Rapsu!

Moi! Leikitään nyt!

Leikiktkö jos vedän sua korvasta?

Et vai?

Leiki nyt, jooko?

Ihan tyhmä oot sitten!

No joko sä leikkisit? Ai etkö?

Onneks oon niin taitava, että osaan juosta yksinkin.

Eilen kävin tolleriagissa kuokkimassa ja agiliitämisten jälkeen sain kavereista leikkiseuraakin

-Aku

Kavereiden kanssa lenkillä

2009-03-20T22:52:00.008+02:00

Tänään taas lenkkeiltiin Nuuskun ja Rapsun seurassa, kamerakin oli mukana.

Lenkkikaverit
Välillä leikittiin
Löysin Nuuskun kanssa kivoja hajuja, joissa oli mukava piehtaroida
Lumessa piehtarointi sujui muuallakin
Kun tulee kiltisti luokse, saa nakkia
Rapsulle kelpaa kepitkin
-Aku

Lisää kuvia täällä.

Liitelykilpailut

2009-03-15T10:58:00.004+02:00

Käytiin eilen kisaamassa agilitya Varkaudessa. Matka kisapaikalle oli mun mielestä ihan tosi tylsä, kun en päässyt takapenkille haistelemaan juoksuisen Rapsun jättämiä ihania tuoksuja. Kisapaikalle saavuttua meni vielä pahemmaksi, kun mut lykättiin auton takaosaan odottelemaan. Ei mua siellä huvittanut olla, joten ketteränä agilitykoirana harrastin aikani kuluksi vähän kiipeilyä ja kömmin Nuuskun seuraan takapenkille. Välillä pääsin agiliitämään ja lenkkeilemään, mutta sitten taas jouduin takaisin ja kaiken lisäksi mut köytettiin valjaista kiinni sinne peräkonttiin. En kuitenkaan pienistä hidasteista välittänyt, vaan kiipeilin uudestaan takapenkille. Ja taas jouduin takaisin peräkonttiin. Kotimatkan sain sentään olla takapenkillä, en kyllä silloin enää jaksanut edes haistella, kun väsytti niin kovasti.

Kävin mä siellä radallakin vähän juoksentelemassa. Taaskin ekan radan alussa oli vähän hyppimisongelmia, mutta parista ekasta esteestä selvittyäni pomppiminenkin alkoi sujua. Aika pitkälle päästiin virheittä, mut sit ohjaaja oli ihan myöhässä ja kun ei se kertonu mulle, että kepeille pitäis mennä, niin en sitten mennyt, vaan juoksentelin eteenpäin. Sit pyörittiin siinä sen verran että saatiin pari kieltoo. Lopussa mulla oli kiire päästä ekana maaliin ja puomin alastulokontakti vähän unohtu. Tuloksena siis 15 ja lisäks reilu pari sekuntia yliaikaa kepeillä säätämisen seurauksena.

Tokalla radalla maltoin ottaa puomin kontaktin, mut ohjaaja ei taaskaan oikein osaanu kertoa kepeille menosta. Tällä kertaa ei jääty pyörimään siihen, vaan jatkettiin eteenpäin, tuloksena hylky. Loppuradalla vielä yks hyppy jäi välistä, mutta muuten ei virheitä tullut.

-Aku

Lykätään tänne nyt vielä linkit videoihin, kun tuli ne nettiin ladattua: eka rata ja toka. Pari opetusvideota aiheesta "kuinka koiraa ei kuulu ohjata". Ehkä pitäisi olla tyytyväinen, että Aku ei treenivaihdetta saa kisoissa päälle, kun tollasenkin ohjaaminen näyttää tolta...

Mölleilyä ja lenkkeilyä

2009-03-07T23:13:00.005+02:00

Kävin tänään mölliagikisoissa, edellisestä kerrasta olikin ehtinyt kulua parisen vuotta. Kävin juoksentelemassa mölli- ja ykkösluokan radalla, ettei tarvinnut ylimääräisiin käännöksiin keskittyä. Mölliradalla piti vähän mölleillä, jottei muille tuu paha mieli, kun oon niin taitava. Yks rima tuli alas ja puomin kontaktikin vähän unohtu, kun tuli kiire ohjaajan perään. Ohjaaja mölleili oikein urakalla, mutta yritin parhaani mukaan seurata sitä. Ja taas olin muka liiankin kiltti. Ykkösluokan rata tehtiin vähän asiallisemmin ja tulokseksi tuli nolla.

Kisojen jälkeen pääsin Nuuskun seurassa jäälle lenkkeilemään, Rapsu on kuulemma niin hyvän tuoksuinen, ettei sitä huolittu mukaan.

Kovasti yritin saada Nuuskua leikkimään, mutta ei se oikein innostunut

Me sitten vaan kahlailtiin lumihangessa
Nuusku on kaunis tollerityttö
Ja loppuun pakollinen yhteisposeeraus
-Aku

Agiliitoa ja tylsistymistä

2009-03-02T18:11:00.010+02:00

Alkuun pari kuvaa Ninnistä synttärilahjansa kanssa:

Ninni muuten vaan:

Sitten mä pääsenkin kertomaan omia juttujani :) Oltiin siis viikonloppuna Kangasalla ja lauantaina käytiin Riihimäellä agilitykisoissa. Parin radan verran pääsin liitelemään, tuloksina vitonen ja hylky. Taas oli ekalla radalla käynnistymisvaikeuksia ekojen hyppyjen kohdalla, mutta niiden jälkeen sujui paremmin. Olin oikein kiltti koirapoika ja seurasin ohjausta tarkasti. Tehtiinkin virheetöntä rataa melkein loppuun asti, mutta sitten pituudella mun takajalka vähän osui vikaan palikkaan (ei kaatunu) ja siitä vitonen. Aika -3,88 ja sijoitus 24./63. Tokalta radalta tulikin hylky ohjaajan sekoilun takia, kun mä kiltisti menin sinne, minne se ohjas.

Sunnuntaina oli tosi tylsä päivä, aika kului lähinnä autojen koiranhäkkejä testatessa. Eka makoilin omassa häkissä automatkan Kangasala-Lahti. Lahdessa vaihdoin häkkiä ja odottelin siellä tosi kauan, vähän kylmäkin ehti loppuajasta tulla. Sitten siirryin kolmanteen häkkiin, missä matkustin rautatieasemalle. Sit matkusteltiin junalla, minkä jälkeen pääsin neljänteen häkkiin. Sitten tulikin päivän kohokohta: näin Manta-pikkusiskon! Ei se mua kyllä kauaa jaksanu kiinnostaa, kun oli niin kovasti kivoja hajuja haisteltavana. Lopuksi vielä matkustettiin vähän bussilla ennen kotiin pääsyä.

Onneksi tänään on ollut vähän kivempi päivä, oon päässyt kunnon lenkillekin. Pari kuvaa:

-Aku

Puuhia viikon varrelta

2009-02-22T17:15:00.005+02:00

Alkuviikko meni viikonlopusta toipuessa, ei tehty mitään ihmeellistä, lähinnä lenkkeiltiin ja temppuiltiin. Kavereiden kanssa olen viikon aikana lenkkeillyt pariin kertaan, varsinkin Rapsu oli mieluista seuraa, kun se tuoksui ihan erityisen hyvältä. Torstaina oli taas agiliitelyharjoitukset ja perjantaina kävi fysioterapeutti hieromassa mun kipeityneitä lihaksia, jotta liitely sujuisi entistä paremmin. Mitään kovin ihmeellistä se ei löytänyt, selkälihakset oli vähän kovat, lisäksi oikealla puolella oli joitakin kipeitä kohtia. Lantion alueelta, oikeen takajalan nivusesta, reidestä ja polvesta löytyi arempia alueita, mutta kiltisti annoin niitäkin käsitellä, vaikka välillä vähän ikävältä tuntuikin. Hierojatäti sanoi, että kipeät alueet luultavasti liittyvät toisiinsa, yhden paikan satuttaminen ja sen varominen on saanut muutkin paikat kipeiksi.

Tänään oli ohjelmassa koiratanssikoulutusta. En olisi kyllä millään jaksanut keskittyä rauhalliseen tekemiseen. Aattelin, että kun on muita koiria ja tehään temppuja, tarkottaa se, että kohta tehdään agilitya. Virittelin siis itseni agilitytunnelmaan ja oisin halunnu haukkua ja riehua, mutta en saanutkaan. Sitten yritin käydä moikkailemassa muita koiria, mut sekään ei sopinut. Tuttujen temppujen tekemiseen jaksoin keskittyä, mutta uusia asioita en ehtinyt ajatella, kun oli niin paljon kaikkee muutakin. Välillä vähän ihmetytti, kun en tiennyt, mitä pitäs tehdä. Loppua kohden aloin kuitenkin päästä hommasta paremmin jyvälle ja esittelin hienoja temppuja.

Hennalta saatiin pari kuvaa:

Kurssin aikana kehitetyn ja esitetyn miniesityksen loppuliike "kukkuu"

Joensuun tanssivat koikkerit eli mä, Tico, Shanti ja Preeti

-Aku

Ninni 13 vuotta!

2009-02-21T12:17:00.007+02:00

Pieni kissaneiti Ninni täyttää tänään 13 vuotta. Ikä ei tassuissa paina ja neiti vaan iän myötä reipastuu entisestään, tänä talvena on ulkoilukin maistunut lumesta ja pakkasesta huolimatta. Koska Ninnu asustelee Kangasalla, ei siitä ihan uusia kuvia ole, mutta alla muutama alkuvuodesta otettu.

Agikisailua ja kavereita

2009-02-15T11:02:00.016+02:00

Eilen oli agiliitelykilpailut Varkaudessa. Matkaan lähdettiin jo aamulla, kun Elsa kisasi kakkosissa ja me mentiin niiden kyydillä. Mun piti matkustaa Elsan ja Lalan seurassa auton takaosassa ja se vasta oli kamalaa! Miettikää nyt, on aika hirveetä, kun joutuu tyttöjen kanssa olemaan, varsinkin kun ne sano mulle "mur", kun yritin tehdä tuttavuutta. Katsoin sitten parhaaksi kyhjöttää hiljaa paikallani auton peränurkassa, kunnes matkan puolivälin jälkeen päätin pelastautua ja möngin Kaisan luokse turvaan. Loppumatkan matkustin Kaisan jaloissa ja autosta ulos päästyä tytötkin tuntuivat kivoilta.

Kisapaikalla sit odoteltiin, lenkkeiltiin ja odoteltiin vähän lisää. Monen tunnin odottelun jälkeen pääsin vihdoin radalle. Mulla oli vähän käynnistymisvaikeuksia, kun esteet oli isoja, eikä hyppy oikein kulkenut. Loppua kohden alkoi sujua paremmin, vaikka hypyt hidastivatkin menoa. Olin kovin irtoavalla tuulella ja kävin väleissä hyppimässä pari ylimääräistäkin estettä, tuloksena siis hylky.

Ennen tokaa rataa verryteltiin oikein pitkän kaavan mukaan. Sitten kun Kaisa vielä kävi ostamassa mulle grillimakkaran, olin valmis liitämään oikein hienosti. Taitavasti liitelinkin, hyppelykin sujui paremmin kuin ekalla radalla. Mulla oli kova kiire lähdössä ja meinasin lähteä radalle ilman ohjaajaa, mutta kilttinä koirana päätin kuitenkin odottaa sitä, vaikka ihan hyvin olisin ilmankin pärjännyt. Kovasti yritin ohjausta ymmärtää, vaikka välillä oli aika vaikeeta. Tokavikalle esteelle asti päästiin virheittä, mutta sitten ohjaaja sekosi ohjauksensa kanssa lopullisesti. Se ei ollut kuulemma ollenkaan ajatellut, että sinne asti ilman hylkyä päästään, eikä ollut päättänyt, miten sen kohdan ohjaisi. En sitten tiennyt, minne olisi pitänyt mennä, joten hyppäsin vaan lähimmän hypyn. Se olikin ihan oikea este, mutta suunta oli väärä. Maaliin kuitenkin päästiin ja sitten sain kovasti kehuja ja makkaraa ja lihapullaa, kun olin ollut niin taitava. Oli tosi kivaa :)

Sitten jäähdyteltiin ja lähdettiin kotia kohti. Taas jouduin pelottavien tyttöjen kanssa auton perään, enkä päässyt sieltä edes pois, vaikka yritin. Kotona väsytti kovasti ja iltaruuan syötyäni menin heti nukkumaan.

Tänään pääsin päivällä Nuuskun ja Rapsun seurassa jäälle juoksentelemaan ja leikkimään. Hauskaa oli taas!

-Aku

Lisää kuvia täällä.

Kuvia

2009-02-09T23:07:00.008+02:00

Lenkkeiltiin iltapäivällä jäällä ja pitihän sitä kuviakin ottaa, kun oli niin kiva ilma.

Kuulumisia

2009-02-07T15:09:00.015+02:00

Mitään ihmeellistä ei ole viikon aikana tapahtunut. Torstaina kävin agiliitelemässä, muuten olen lähinnä vaan lenkkeillyt ahkerasti, lumihangessa hyppiminen on hauskaa!

Tänään aamupäivällä sain Nuuskun ja Rapsun lenkkiseuraksi, se vasta olikin kivaa :) Kuulemma noi kolme ensimmäistä kuvaa kertovat kaiken olennaisen mun osalta lenkkeilystä.

Ulkona oli mun mielestä ihan liikaa hajuja ja muuta jännää tutkittavaa, ei siinä ehtinyt mitään nakkeja kerjätä.

Tärkeänä tehtävänäni oli johtaa joukkoa ja aurata tietä muille.

Hajujen perässä lumihankeen sukeltelu oli mukavaa...
... naama tuli siitä kyllä vähän lumiseksi...
... mutta ei se menoa haittannut.
Haistelu kavereiden kanssa on ehkä maailman parasta...

... mutta sujui se multa yksinkin

Hetken maltoin poseeratakin kauniiden tyttöjen seurassa.
-Aku

Viikonloppu

2009-02-02T12:46:00.009+02:00

Käytiin taas viikonloppuna Kangasalla. Lauantaina oli perinteisesti ohjelmassa muun muassa takapihalla rallausta:

Sunnuntaina oli koikkeriagiliitoa Riihimäellä. Siä oli aikas kivaa :) Olin taitava agilitykoira ja juoksentelin kiltisti ohjeiden mukaan. Tai ainakin kovasti yritin, mutta kun ohjaaja ei ollut yhtään niin taitava, oli niiden ohjeiden noudattaminen välillä vähän vaikeeta, kun ei tiennyt, minne olisi pitänyt mennä. Hauskaa oli silti!

Meillä oli autokuski mukana, joten päästiin lähtemään Riksusta suoraan Joensuuhun. Agiliitelyistä jatkettiin siis hirveellä kiireellä Riihimäen rautatieasemalle, kun muutettiinkin suunnitelmia ja yritettiin ehtiä aikaisempaan junaan. Kyllä me ehdittiinkin, mutta Lahdesta Joensuuhun menevä juna oli ihan täysi, eikä meille riittänyt siellä istumapaikkaa. Ei se kyllä mua paljoo haitannu, lattialla olisin makoillu joka tapauksessa. Ja lisäks löysin kivan tädin, joka antoi mulle kinkkua, kun olin niin kiltisti ja esittelin temppuja. Parin tunnin jälkeen vapautui paikkojakin ja pääsiin rauhassa lepäileen, kun ei tarvinnut väistellä ohikulkevia ihmisiä. Kotiin päästyä loppuilta menikin nukkuessa, oli vähän rankka viikonloppu.

-Aku

Käsilläseisontaa

2009-01-21T19:42:00.012+02:00

Oon oppinu uuden tempun! Osaan seistä etutassuillani. Tarvitsen kuitenkin vielä vähän henkistä tukea ja Kaisa väittää, ettei voi muka kunnolla kuvata mun vieressä ollessaan, joten kuvatodisteet on vähän heikot, mut tässä jotain kuitenkin:

Muitakin uusia temppuja oon oppinu, niitä on lisäilty tonne temppusivulle.

-Aku

Matkustelua ja agilitya

2009-01-20T20:01:00.007+02:00

Viikonloppuna oli taas aika paljon puuhaa. Perjantaina matkustettiin Joensuusta Kangasalle. Näin taas Ninnin, mut ei se viäkään oo mun kaveri.

Lauantaina ajeltiin jonnekin hassuun paikkaan, missä oli isoja mäkiä ja paljon ihmisiä, jotka meni niitä mäkiä ylös ja alas yhden tai kahden laudanpätkän kanssa. Oon kyllä nähnyt semmosia aikaisemminkin, kun oon ollu lomalla ihmisten mukana semmosissa laskettelukeskus-paikoissa. En niistä hassuista ihmisistä sitten sen enempää välittäny. Mä en niihin mäkiin päässyt juoksentelemaan, mutta sen sijaan pääsin metsään pitkälle lenkille haistelemaan uusia hajuja.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa koikkeriagi Riihimäellä. Mulla oli kuitenkin enemmän sellaset tokoilufiilikset, ja kun oon viime aikoina juoksennellut niin kovasti, ajattelin että voin tällä kertaa ottaa vähän rauhallisemmin. Ohjaajakin hukkasi mut vähän väliä, ei sekään tainnu oikein olla hommassa mukana. Yritin itse kuitenkin panostaa keskittymiseen, enkä haistellut melkein yhtään, vaikka nenä välillä painoi tosi paljon ja ois ihan väkisin halunnu mennä maahan.

Agiliitämisen jälkeen jatkettiin suoraan rautatieasemalle ja junalla kohti Joensuuta. Parin tunnin matkan jälkeen sain seuraa ihanasta islanninlammaskoiratytöstä. Se oli tosi kiva, kun se anto mun haistella ihan rauhassa. Sit mun ois muka pitäny rauhottua ja makoilla rauhassa sen vieressä, mut en ois millään malttanut, kun oisin halunnu vaikka leikkiä sen kanssa. Päätin sitten vinkumalla kertoa muillekin, kuinka julma elämä on, kun ei saa pieni koirapoika edes leikkiä junassa.

Ja loppuun vielä muutama uusi kuva, kun Ninnistäkin oli.

-Aku

2009-01-12T22:04:00.011+02:00

Aamupäivällä käytiin lenkin yhteydessä pellolla leikkimässä "etsi nami lumihangesta" -leikkiä. Se on aika kivaa.

Odotin tarkkaavaisena namin lentämistä...

sitten syöksyin sen perään...

ja etsin...

aina nami ei meinannut löytyä...

mutta sitten etsin lisää...

ja lisää, kunnes löysin etsimäni.

Ja leikin loputtua jatkettiin lenkkiä. Tassutkaan ei tällä kertaa palelleet.

-Aku

Kuvia pakkaspäivän lenkiltä

2009-01-07T19:13:00.007+02:00

Pitkästä aikaa oli kamera lenkillä mukana ja muutama kuvakin saatiin ennen kuin kamera hyytyi pakkasessa. Mun mielestä oli kyllä vähän ikävä ilma, kun tassuja palelsi ja kaiken lisäks lumikin paakkuuntu varpaiden väliin. Reippaasti kyllä ulkoilin, mutta Kaisa tykkäis kuulemma kattella mieluummin koiraa, joka kävelee kaikilla neljällä jalalla, eikä pitäis aina jotain jalkaa ilmassa...

Tarkkaavaisena koirana vahdin ympäristöä.
Mut ei paljoo naurattanu, kun oli varpaanvälit lumipaakkuja täynnä.

-Aku

Uusi vuosi ja uudet sivut

2009-01-05T19:50:00.006+02:00

Tervetuloa mun uusille sivuille! Toivottavasti nää sivut nyt toimii ja päivittyy paremmin kuin edelliset, ettei jatkuvasti tarvitse muuttaa.

Vuodenvaihde sujui mukavissa merkeissä. Aattona pääsin aamulla Nuuskun ja Rapsun kanssa juoksentelemaan. Sen jälkeen suunnattiin Shantin ja Preetin seurassa agilityhallille, jossa piiitkän odotuksen jälkeen pääsin tekemään muutaman kolmen esteen pätkän. Ja sit lähettiinkin takaisin kotiin. Oli aika hassut treenit. Loppuillan vietin tähän tapaan:Vähän mä ihmettelin, kun ulkoa kuului kamalaa pauketta, mutta en mä sitten jaksanut siitä välittää sen enempää. Jossain välissä vähän harjoiteltiin temppuja, kun alkoi nukkuminen kyllästyttää, muuten otin rennosti ja makoilin milloin missäkin.

-Aku