Viikonloppuna oli taas aika paljon puuhaa. Perjantaina matkustettiin Joensuusta Kangasalle. Näin taas Ninnin, mut ei se viäkään oo mun kaveri.


Lauantaina ajeltiin jonnekin hassuun paikkaan, missä oli isoja mäkiä ja paljon ihmisiä, jotka meni niitä mäkiä ylös ja alas yhden tai kahden laudanpätkän kanssa. Oon kyllä nähnyt semmosia aikaisemminkin, kun oon ollu lomalla ihmisten mukana semmosissa laskettelukeskus-paikoissa. En niistä hassuista ihmisistä sitten sen enempää välittäny. Mä en niihin mäkiin päässyt juoksentelemaan, mutta sen sijaan pääsin metsään pitkälle lenkille haistelemaan uusia hajuja.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa koikkeriagi Riihimäellä. Mulla oli kuitenkin enemmän sellaset tokoilufiilikset, ja kun oon viime aikoina juoksennellut niin kovasti, ajattelin että voin tällä kertaa ottaa vähän rauhallisemmin. Ohjaajakin hukkasi mut vähän väliä, ei sekään tainnu oikein olla hommassa mukana. Yritin itse kuitenkin panostaa keskittymiseen, enkä haistellut melkein yhtään, vaikka nenä välillä painoi tosi paljon ja ois ihan väkisin halunnu mennä maahan.
Agiliitämisen jälkeen jatkettiin suoraan rautatieasemalle ja junalla kohti Joensuuta. Parin tunnin matkan jälkeen sain seuraa ihanasta islanninlammaskoiratytöstä. Se oli tosi kiva, kun se anto mun haistella ihan rauhassa. Sit mun ois muka pitäny rauhottua ja makoilla rauhassa sen vieressä, mut en ois millään malttanut, kun oisin halunnu vaikka leikkiä sen kanssa. Päätin sitten vinkumalla kertoa muillekin, kuinka julma elämä on, kun ei saa pieni koirapoika edes leikkiä junassa.
Ja loppuun vielä muutama uusi kuva, kun Ninnistäkin oli.



-Aku