lauantai 3. lokakuuta 2009

Ellan juttuja

Hähää! Päääsinpäs taas kirjoittamaan! Musta on tullut jo aika iso tyttö, tänään täytin 16 viikkoa. Oon 36 cm korkea ja 8,1 kiloa painava. Kävin tänään eläinlääkärissä syömässä nameja. Jotain kutittavaa ainetta se lääkärisetä siellä mun niskaan lykkäs, mut en jaksanu miettiä sitä sen enempää, kun mun piti heilutella sille häntää.


Osaan paljon kaikkia hassuja juttuja. En pissi sisälle enää kovin usein, ku tiiän, et ne pissit pitäs tehä pihalle. Sitten osaan juosta lujaa ja hyppiä ja pomppia ja riehua. Ja äristäkin osaan, siinä oon tosi hyvä! Leluille ärisen kovasti ja Akullekin aina välillä. Ja Kaisalle kans. Sille mä sanon välillä myös että väy, kun se ei anna mulle ruokaa, vaan syö aina ihan yksin kaiken. Se ei kyllä tottele mua. Ei vaikka sanon toisenkin kerran väy. Se siis pitää mua nälässä, ku melki ikinä en saa ruokaa. Paitsi että lenkillä osaan aina välillä juosta Kaisan luo ihmisiä nähdessäni, kun sitten saan namia. Eli ruokaa. Niiltä ihmisiltä ei saa namia.

Oon ulkoillut kovasti, lähinnä Akun seurassa.


Pari viikkoa sitten käytiin muiden koikkereiden kanssa Kolilla.


Oon myös leikkinyt muun muassa Pyryn...


... ja Preetin kanssa.


Viikko sitten olin töissä tokokokeessa. Mulla oli tosi raskas ja tärkeä homma kerjätä rapsutuksia ja häiritä ihmisiä ja nukkua häkissä. Niin, ja ottaa muista mallia, että musta tulee sit yhtä hyvä kuin ne. Tai oikeestaan vielä parempi. Työpäivän jälkeen pääsin tollerityttöjen kanssa lenkille.

Varsinkin Rapsu on tosi kiva, se on mun kakkosidoli. Aku on ykkönen. Rapsun kanssa on kiva leikkiä keppileikkejä, kun Aku ei osaa.

Akun kans leikitään tämmösiä juoksulenkkejä


Oon myös oppinut aika taitavaksi haistelukoiraksi


Lenkillä puto.. eiku siis hyppäsin ihan tahallani keskelle kanavaa, jotta pääsis kunnolla uimaan


Välillä vähän poseerasin.


Oon päässyt myös Akun agilitytreenejä katsomaan, tällä viikolla olin ekaa kertaa hallissa. Mulla on tärkeänä tehtävänä kannustaa Akua, kun se on radalla. Sille vaan on varmaan tullu joku dementia, kun ei se enää osaa esteitä suorittaa oikein. Kattokaa nyt vaikka ite: Video (taustalaulusta vastaan mä ihan ite). Mäkin oon parempi, kun tiiän, et putkeen kuuluu mennä sisälle, eikä hypätä siitä yli. Mut kai semmonen dementoituminen on jo ihan ymmärrettävää, onhan se jo aika vanha. Oisin voinu näyttää sille esimerkkiä oikeaoppisesta putken suorittamisesta, mutta ei mua päästetty radalle, kun ne oli kuulemma isojen koirien treenit.

Lenkeillä mä tykkään leikkiä kepeillä kovasti, ne on kivoja.



Eilen näin sorsiakin. Näytin niille, että oon hurjan iso koira, eikä mulle parane ryttyillä.


Ei mulla ehkä muuta asiaa tällä kertaa ollut. Tai oikeestaan ois, mutta ei kaikkee jaksa kerralla kertoa. Moikka!

-Ella