Poistin Ellan pentublogin ja siirsin jutut tänne. Kun ei riittänytkään kiinnostus kovin usein päivitellä, totesin erillisen blogin tarpeettomaksi. Kovasti kaikkea Ella on kuitenkin ehtinyt kokea.
Nyt lähipäivinä Ella on oppinut muutamia uusia juttuja. Ensimmäinen (ja kovin hyödyllinen) taito on ulos pyytäminen. Ella menee istumaan oven eteen ja jos muuten ei huomata, vinkuu vähän. Ella on myös keksinyt, että ulos voi pyytää, vaikkei olisi hätä. Siinä saakin sitten arvailla, onko oikeesti tarvetta ulosmenolle vai haluaako pentu muuten vaan rallailemaan ja puskia tutkimaan. Vai haluaisiko neiti kenties karata ohikulkevalle kävelytielle lapsia moikkaamaan. Juu, tuo yltiösosiaalinen ja ulitsevuotavan lapsirakas penikka päätti tänään olla välittämättä luoksetulokutsuista ja paineli hepuloimaan lasten luokse, kun ne on niiiin kivoja. Ei taida koiralapsi tietää, että vapaat takapihaulkoilut loppuu äkkiä, jos korvat ei pysy toiminnassa... Toinen uusi juttu on sohvalle hyppääminen. Aiemmin se on sängylle pari kertaa kiivennyt, mutta nyt se keksi hyppäämisen idean ja on käyttänytkin uutta taitoaan ahkerasti.
Temppuilua ollaan harrastettu ehkä vartin verran päivittäin, Ella oppii hurjaa vauhtia ja tykkää puuhata kovasti. Agilitykentällä se on vieraillut muutaman kerran ja päässyt suoraa putkea tekemään. Reippaasti ipana putkeen menee, viimeksi se lopulta päätyi palkan saatuaan juoksentelemaan lelu suussa putkea edestakaisin. Lenkeillä Ella on nyt ollut entistä enemmän mukana, suurimmaksi osaksi on saanut juoksennella vapaana. Hienosti jaksaa jopa viiden kilsan lenkit, suurimman osan matkasta laukkailee edestakaisin tai hepuloi muuten vaan.
Ella on jo ehtinyt olla turistina kaksissa agilitykisoissa. Oman seuran kisoissa käytiin muuten vaan pyörimässä, Lieksassa pääsi Aku kisaamaan ja paikan päällä vierähti ihan koko päivä. Ella oli oikein reipas, tykkäsi kovasti kaikista rapsuttelijoista, leikki ja ihmetteli, välillä otti pienet päiväunet. Häkkiin jätettäessä se aluksi huusi, mutta rauhoittui sitten pian nukkumaan. Akun tulokset jäivät heikoiksi. Ekalta radalta kymppi ja yliaikaa, tokana olleelle pituudelle ei koirapoika saanut tarpeeksi vauhtia ja okserin rimakin tuli alas. Toiselta radalta hylky, kun itse sekoilin ohjaukseni kanssa meinatessani unohtaa radan. Vauhti ei kummallakaan radalla päätä huimannut, aika tahmeeta oli meno. Jopa niin tahmeeta, että ohjaaminen alkoi jo senkin takia olla vaikeaa.
Viikko sitten käytiin eläinlääkärillä hakemassa ekat rokotukset. Tuolloin pääsin Ellan punnitsemaan ekaa kertaa pitkään aikaan, painoa oli 6,3 kg. Kotona mittasin myös korkeuden, tulokseksi tuli 33 cm. Paljon on siis tyttö kasvanut, varsinkin jalat ovat venähtäneet hurjasti pituutta. Eläinlääkäriltä kotiin kävellessä tavattiin Sirius-koikkeri, jonka kanssa Ella jaksoi vielä leikkiä. Siriusta treffattiin vielä toisenkin kerran samalla viikolla, leikit sujuivat oikein kivasti. Aku ei ulkona haisteluiltaan ehdi kakaran kanssa leikkiä, joten leikkikaverit otetaan aina innolla vastaan :) Uimaankin Ella uskaltautui Siriuksen perässä.
Akun kanssa Ella leikkii sisällä aika paljon, välillä tosin tuntuu, että Aku olisi se innokkaampi osapuoli, kun Ella haluaisi mieluummin leikkiä mun kanssa lelulla.
Osaavat ne välillä olla rauhallisemminkin.
-Kaisa
