Jouluntoivotus

Ja bonuksena vielä jouluinen video, jossa pääosia esittävät koohontontut Aku ja Ella.

Ella on astutettu

Ella ♥ Frodo

(IE näköjään heittää tän päivityksen kuvat minne sattuu, mutta ainakin Firefoxilla pitäis näkyä oikein )

Frodo

Torstaina otettujen progejen tulos (0,78 ng/ml) tarkoitti sitä, että viikonlopulle suunniteltu astutusreissu siirtyi eläinlääkärin suosituksesta alkuviikkoon. Meinasi usko progetestiin hieman rakoilla, kun koko viikonlopun jouduin komentelemaan Akua Ellan selästä alas, mutta päätettiin kuitenkin luottaa testiin ja eläinlääkärin arvioon. Maanantaina taisin ekaa kertaa huomata vuodon vaalentuneen, ehkäpä siis oli ihan fiksua lykätä astutusta? Samoihin aikoihin Ellan käytös Akua kohtaan muuttui, villi tyrkytys ja jatkuva nenän edessä kieppuminen vaihtui rauhallisemmaksi tominnaksi. Liekö sitten hyvä vai huono asia...

Eläinlääkäri suositteli uusien progejen ottamista maanantaina, mutta koska joka tapauksessa oltiin tiistaina lähdössä etelään, jätettiin ne ottamatta. Matkustettiin junalla Lahteen, siellä jätettiin Aku matkasta pois ja jatkettiin autokyydillä Vantaalle, missä Frodo jo odotteli joululahjaansa. Frodo oli pienempi kuin mitä olin ajatellut (väittäisin, että alle 40 cm), mutta sepä oli vain positiivinen yllätys. Luonteeltaan Frodo vaikutti mukavalta: avoin ja sosiaalinen, eikä häseltänyt turhia. Koirat tulivat heti hyvin juttuun. Ensin ne saivat rallailla pihalla hetken aikaa, sitten siirryttiin sisätiloihin. Frodolla oli kovasti yritystä, mutta vähän sille oli epäselvää, mistä suunnasta sinne selkään pitäisi hyppiä. Ellaa selvästi ärsytti moinen räpellys ja se murahteli Frodolle muutaman kerran. Muutenkaan Ella ei ollut ihan niin yhteistyöhaluinen kuin Akun kanssa, mutta aika kärsivällisesti se kuitenkin jaksoi seisoa. Yksi hyvä yritys saatiin, mutta takakorkea koipeliini vaikutti liian isolta pikkuiselle Frodolle. Välillä Frodon piti kerätä vähän voimia, jotta jaksoi taas yrittää. Astuminen onnistui lopulta vajaan parin tunnin kuluttua Frodon luokse saapumisesta, nalkissa olivat vartin verran. Ella oli koko astumisen ajan ihan hiljaa, ei pihaustakaan päästänyt. Mietittiin toista astutusta, mutta lopulta Ellan kasvattaja päätti, että yksi kerta saa riittää.

Frodo

Yöksi mentiin Ellan synnyinkotiin. Luna-äiti ja Terra-leikkitäti (joilla molemmilla myös juoksu päällä) ottivat Ellan hyvin vastaan. Ellakin oli heti kuin kotonaan, kunhan en itse hävinnyt näköpiirista. Lapset Ella otti riemulla vastaan ja pääsipä se Puppe-pupuunkin tutustumaan. Pupu oli Ellan mielestä ihan hirveän kiinnostava, vähän ehkä liiankin. Hirmu väsynyt Ella oli päivän toiminnasta ja halusi pian nukkumaan. Valitettavasti äiti ja leikkitäti hieman häiritsivät Ellan unia; Luna kävi lätkimässä lastaan tassulla päähän ja Terra lähenteli muuten vaan, eivätkä mokomat ottaneet tosissaan Ellan murahteluja. Hyvin levätyn yön ja aamupäivän unien jälkeen jaksoi Ellakin taas touhuta. Käytiin ennen Kangasalle lähtöä tallilla katsomassa poneja, niistä Ella ei kovin paljoa välittänyt, tylsiä elukoita sen mielestä.

Väsy

Äiti ja tytär. Yhtäläisyyksiä sopii etsiä...

 Keskiviikkona Kangasalle saapumisen jälkeen Ella vielä jaksoi tyrkytellä itseään Akulle, mutta torstaina sitä alkoi kiinnostaa jo muutkin asiat. Jotain pientä yritystä niillä on ollut vielä tänäänkin, mutta se on ollut molemmin puolin aika vaisua touhua, ja jo torstaina Ella vilautteli Akulle hammasta useampaankin kertaan. Vaikea uskoa, että se olisi keskiviikon jälkeen päästänyt vierasta urosta selkäänsä, joten todennäköisesti toisesta astutusyrityksestä ei olisi ollut mitään iloa. Juoksuvuoto muuttui torstaina selvästi aiempaa runsaammaksi ja samoihin aikoihin Ellan käytös palautui suht normaaliksi. Voisi kuvitella, että astutus tapahtui ihan hyvään aikaan, mutta varmaksihan sitä ei voi sanoa, kun vain yhdet proget otettiin. Aika vähissä on kyllä vaihtoehdot, kun viime viikon torstaina proget olivat vielä alhaalla ja nyt reilua viikkoa myöhemmin Ellan käytös näyttää siltä, että juoksut on jo menossa ohi.

Nyt sitten ei voi muuta kuin odottaa. Muutaman viikon päästä olisi tarkoitus ultrata, sen jälkeen tiedetään ehkä enemmän.

Terra, Luna, Ella

Luna ja Ella

Se juoksee!

Tilannepäivitystä tännekin:

Viikko sitten Ella Eriparikorva aloitti juoksunsa. Akulle se on tyrkyttänyt itseään jo tiistaista lähtien, mutta selkään ei ole vielä päästänyt. Tänään aamulla käytiin ottamassa proget, nyt odotellaan niiden tuloksia. Jännää!

Triplanolla! Hyppyvalio!

Ella Eriparikorvaa voi jatkossa kutsua nimellä
FI AVA FI AVA-H Lentävän Luppakorvan Liitolikka.

Käytiin lauantaina Outin ja Ollin kanssa kisareissulla Helsingissä. Tälläkin kertaa kisareissua edelsi perjantaina junailu Kangasalle, mutta onneksi Ella ei matkustelusta stressaannu. Ohjelmassa oli peräti neljä rataa: kaksi hypäriä ja kaksi agirataa. Ja Ellalla ensimmäinen tilaisuus hyppyvaliotua.

Hallin pohja oli muuttunut kuukauden takaisesta, nyt siellä oli kummallinen geopad-kivituhkaseos. Yllättävän hyvä itselle juosta, mutta Ellalle ei aivan yhtä hyvä. Radalla en huomannut mitään ihmeellistä, mutta videolta näkee, että paikoitellen alusta vähän luistaa tassujen alta. Kisapaikalla meillä oli kunnon kannustusjoukot, kun Miko, Huugo ja Loki omistajineen olivat tulleet katselemaan Ellan ja Ollin liitelyä. Ella ei kannustusjoukkoja oikein arvostanut, sen mielestä vieraat pojat on ihan tyhmiä. Ohjaajansa sen sijaan tapasi oikein mielellään pääkaupunkiseudun koikkereita.

Heti ekana ratana oli hypäri. Radan puolivälissä meinasi homma hajota, kun en ehtinyt suunnittelemaani persjättöön, mutta ihmeen hyvin pystyin lennosta ohjausta vaihtamaan. Videolla rata näyttää paljon sujuvammalta kuin miltä se tuntui. Tuloksena siis kuitenkin nolla, sijoitus 2./33, SERT-H --> FI AVA-H. Video.

Seuraavana vuorossa oli agirata. Muutoin helpon oloinen, mutta ärsyttävä välistävetovääntö ja sen jälkeen hankala kepeillevienti, ansaeste molemmin puolin. Edellisestä radasta poiketen meno tuntui kepeillemenoa lukuun ottamatta paremmalta kuin miltä näytti. Tuloksena nolla, sijoitus 1./32. Video.

Kolmantena taas agirata, joka tuntui rataantutustumisessa vaikeammalta kuin kaksi ekaa. Puomilta putkeen lähetyksen räpellyksessä vähän hajosi ohjaus, enkä sen jälkeen saanut rytmistä enää kunnolla kiinni, mutta selvittiin kuitenkin virheittä maaliin. Meiän reissukaverit Outi ja Olli voittivat kisan, me tultiin toisiksi. Tuloksena siis nolla ja sijoitus 2./26. Video.

Neljäntenä ratana oli hypäri, se hyllytettiin heti kahden esteen jälkeen. Ihan tyhmä huolimattomuusvirhe, jonka mahdollisuus ei ollut rataantutustumisessa tullut mielenkään. Voin kuitenkin kertoa, että ei ihan hirveästi jaksanut hyllytys haitata kolmen nollan jälkeen. Kaiken lisäksi Ella aloitti kepit ihan hirmu hienosti poispäinkäännöllä, vaikka putki oli takana tyrkyllä. Ei siis huono rata sekään.

Olipa kiva kisareissu! Mielenkiintoista päästä kerrankin vertaamaan Ellan menoa eteläsuomalaisiin koiriin, kun kisat oli suhteellisen isot ja nollia tuli jokaiselta radalta paljon. Muutenkin me nähtävästi tykätään kisata Helsingissä; seitsemästä startista viisi nollaa, aika hurjaa. Vielä hurjemmaksi asian tekee se, että Ella on siis saavuttanut sekä hyppy- että agilityvalion arvon Helsingissä, ja molemmat vieläpä ensimmäisissä mahdollisissa starteissa.

Ja loppuun vielä kiinnostuneille tiedoksi: Vielä ei ole juoksu alkanut, mutta merkkejä on ollut näkyvissä jo pidempään. Ehkäpä se kohta aloittaa?

Pentusuunnitelmia

Hetken aikaa täälläkin oli talvi.

Kerrotaanpa nyt ihan julkisesti, että Ellalle on suunnitteilla pentuja. Ella on tarkoitus astuttaa seuraavista juoksuista, joita odotellaan alkaviksi tässä kuukauden sisään. Tuleva isäkoira on saatu valittua pitkän etsinnän jälkeen ja yhdistelmälle on haettu jalostustoimikunnan puolto. Lisää tietoa pentusuunnitelmista löytyy täältä, myös tuohon sivupalkkiin laitoin suoran linkin pentusivulle.

Juoksujen alkamista odotellessa ollaan treenailtu aksaa ja sheippailtu turhia temppuja ohjaajan tokomotivaation ollessa kadoksissa. Viiko sitten käytiin Kuopiossa juoksemassa kolme kisarataa, tuloksina yksi nollavoitto ja pari kohtuullisen hyvää hylkyä. Nollaradan loppu meni typeräksi varmisteluksi, mutta tällä kertaa ei sentään virheitä saatu varmistelulla hankittua.

FI AVA Lentävän Luppakorvan Liitolikka

 Tuplanolla. Kaksi voittorataa. Hyppyserti. Agiserti. Suomen agilityvalion arvo. Ihan hyvä aksapäivä?

Tehtiin viikonloppuna retki etelään. Perjantaina junailtiin Kangasalle ja lauantaina lähdettiin heti aamusta ajelemaan kohti Helsinkiä. Määräänpäänä oli Konala ja Purina Areena. Ohjelmassa pari hyppyrataa ja yksi agirata. Olin vasta kisakirjeestä huomannut, että hyppyratoja oli todellakin kaksi, ja se hieman harmitti. Hyppikset ei oikein ole meidän juttu. Ja vaikka olisivatkin, niin niiltä ei saa agisertejä. Yritin aktiivisesti unohtaa, että kyseessä oli ekat kisat, joissa Ella voisi valioitua.

Ilmoittautumisen jälkeen meinasi vähän jännittää, onhan se nyt aika hurjaa olla Helsingissä aksakisaamassa! Lämppälenkkikin kulki Kehä 1:n ali, vähän erilaista kuin jossain Lieksan kyläkisoissa tai Kurkimäen perämetsissä. Kisaamassa ei ollut yhtään tuttua, mutta sitäkin enemmän kaikkia himu päteviä koirakoita. Onneksi paikalla oli pari koikkeria ja monta ACElaista, ne voi laskea melkein tutuiksi kun ovat niin usein samoissa kisoissa olleet.

Eka rata oli hyppis. Muuten ihan kiva rata, mutta vaikea suljettu kulma kepeille, putki keppien aloituksen vieressä tyrkyllä ja jatkon kannalta pakko päästä vaihtamaan puolta aloituksessa. Pohja hallissa oli melko pehmeä ja vähän raskas juosta, hieman epäilytti ohjauksiin ehtiminen. Ella kävi hirmu kuumana, hiippasi lähdössä, ei pysynyt lapasessa ja ylitteli esteet ihan älyttömillä loikilla. Hyllytettiin keppejä edeltävälle hypylle, en ehtinyt ohjaamaan. Hyllystä huolimatta jäi ihan kiva fiilis radasta, Ella tuntui kaikessa ylivireisyydessään niin hauskalta.

Toinenkin rata oli hyppis. Se kisattiin ulkokentällä, jolla oli huomattavasti parempi juosta kuin hallissa. Minien suorituksia katselemaan mennessä bongasin Sannan, joka oli sisäänheittäjänä radalla. Juteltiin koikkereista, rata ei oikein jaksanut kiinnostaa, ei näyttänyt ollenkaan Ellalle sopivalta. Rataantutustumisen jälkeenkään ei ollut sellainen olo, että radasta voitaisiin virheittä selvitä. Ei rata mitenkään mahdottomalta vaikuttanut, en vaan saanut siitä minkäänlaista otetta. Lähdössä Ella istui nätisti ja muutenkin oli ehkä aavistuksen matalammassa vireessä kuin ekalla radalla. Suoritus oli tuttua hyppyrataräpellystä, käännökset levisi ja rytmitys oli pielessä. Nollalla kuitenkin maaliin. Olin ihan varma, että aika ei riitä yhtään mihinkään. Oltiinhan nyt kuitenkin Helsingissä, eikä etelässä millään paskoilla radoilla pärjää. Idästähän niitä helppoja nollavoittoja pitäisi saada, eikä me pärjätä hyppiksillä edes siellä Kurkimäen perämetsissä. Repeilin itsekseni, kun näin tulokset: 0/-11,40, sij. 1./29, SERT-H. Kaikenlaisille räpeltäjille niitä hyppysertejä jaetaan...

Kolmantena ratana oli vihdoin agirata. Mulla ei ollut enää mitään tarvetta tehdä nollaa. Oltiin jo saatu hyppyserti, olishan se nyt ihan liikaa, jos vielä tupla tehtäisiin. Rata oli ihan kivan oloinen, taas tosin oli pari paikkaa, joihin ehtiminen mietitytti, kun rata oli siellä pehmeäpohjaisessa hallissa. Silti rataantutustumisessa tuli hyvin vahvasti sellainen olo, että me osataan tehdä tää. Ella hiippasi lähdössä. Se ei osaa hallissa istua paikallaan. Kaiken muun tarvittavan se kuitenkin osasi. Ohjaajansakin osasi. Tuloksena  0/-11,88, sij. 1./29, SERT-A, FI AVA.

Syksyn kuulumisia

Aloitetaanpa syksyn kuulumiset tuoreista terveystuloksista. Ella kävi maanantaina virallisissa silmä- ja polvitarkeissa, kun edellisistä ehti kulua jo pari vuotta. Silmätutkimus oli samanlaista taistelua kuin viimeksikin, jo tippojen laittaminen oli koikkerineidin mielestä aivan hirveän kauhean kamalaa, itse tutkimuksesta nyt puhummattakaan. Kun rimpuileva koira oli kahden ihmisen voimin saatu taltutettua paikalleen, yritti se vielä kiljumalla päästä pois pinteestä. Hölmö eläin. Huvittavinta on, että se ei loppujen lopuksi näyttänyt olevan moksiskaan koko tutkimuksesta, mutta silti piti laittaa kaikin voimin vastaan. Polvitutkimuksessa ja verinäytettä otettaessa Ella oli hyvin yhteistyöhaluinen, koikkerineidin naaman sorkkiminen vaan on jotain poikkeuksellisen kamalaa. Silmät olivat edelleen terveet ja polvetkin edellisen tutkimuksen tapaan 0/0. Samalla reissulla punnitsin Ellan, painoa neidiltä löytyy edelleen 11,0 kg. Verta otettiin pari putkiloa: toinen lähti Helsinkiin Lohen DNA-pankkiin, toinen Hollantiin ENM-testausta varten.

Viime viikonloppuna Ella kävi Liperin Leipäpäivillä osallistumassa JoA:n järjestämään koiratapahtumaan. Ihmisten rakastamisen lisäksi koiraneidin ohjelmaan kuului esiintymistä agility- ja tokonäytöksissä. Ella teki ensimmäistä kertaa voittajaluokan liikkeitä suuremmassa häiriössä ja selviytyi paria mokaa lukuun ottamatta ihan hyvin. Valitettavasti osa liikkeistä on edelleen kesken, eikä kokeisiin asti olla vielä päästy.

Sen sijaan aksakisailtu ollaan loppukesän ja syksyn aikana ahkerasti. Edelleen tulokset ovat olleet hylkypainotteisia (milloinpa meillä ei olisi?), mutta myös pari nollavoittoa on mahtunut mukaan parin vitosen lisäksi. Yksi voitto napattiin elokuun lopulla Mikkelistä, mutta valitettavasti mukavalta tuntuneesta radasta ei saatu videotodistetta. Sen sijaan syyskuun puolivälissä Kurkimäellä ACE:n kisoissa tehty nolla tallentui myös videolle:

Akulla ei mitään ihmeellistä ohjelmaa ole ollut syksyn aikana, se on pääasiassa viettänyt rauhallista kotikoiran elämää. Koiraherra viihtyy hyvin sohvannurkassa ja nauttii suuresti rapsutuksista, mutta on toisaalta hyvin innokas leikkimään Ellan kanssa. Välillä se myös innostuu yksikseen heittelemään leluja ympäri kämppää hirveän ärinän kera. Päiväohjelmaan kuuluu myös ruuan varastaminen (tai ainakin varastamisen yrittäminen) milloin mistäkin. Fiksuna, ja nykyään erittäin ahneena, koirana Aku osaa kehittää itse itselleen erilaisia aktivointitehtäviä, jos muuten meinaa käydä aika pitkäksi. Rauhallisista kävelylenkeistä Aku nauttii suuresti saadessaan nuuskutella ihania tuoksuja niin paljon kuin haluaa. Kunnostaan 9,5-vuotias veteraani huolehtii lenkkeilyn ja pikkusiskon kanssa painimisen lisäksi säännöllisillä hepulikohtauksilla niin sisällä kuin ulkonakin.

SM-kisoja, synttärit ja vähän muutakin

Hirveästi on ollut kesän aikana ohjelmaa, yritän kirjoittaa lyhyesti tärkeimmät.

Kesäkuun alussa osallistuttiin Kuopiossa järjestettyihin tokon sm-kisoihin JoA:n joukkueessa. Ellan kanssa ei ollut oikeastaan enää tarkoitus avoimeen luokkaan osallistua, mutta lähdettiin kuitenkin, kun meitä joukkueeseen kyseltiin. Avon liikkeitä ei oltu treenattu vuoteen, mutta kuukaudessa saatiin ne aika hyvin palauteltua. Häiriötä ja odottelua mahtui kisapäivään paljon, mutta se ei Ellaa suuremmin haitannut ja napattiin toinen ykköstulos avoimesta.

Tällaiset pisteet kerättiin:

Paikkamakuu 9
Seuraaminen 8,5
Liikkeestä maahan 7,5
Luoksetulo 7
Liikkeestä seiso 8
Nouto 10
Kaukot 9
Hyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 8,5 / 9

Yhteensä 170,75 pistettä, AVO 1, sijoitus 18./76

Ja tältä se näytti:




SM-kisojen välissä, 12.6. Ella täytti 3 vuotta!

Ella Eriparikorva kolme vuotta!

Heti seuraavana viikonloppuna ohjelmassa oli agilityn sm-kisat Jyväskylässä. Ellan kanssa kisattiin perjantain iltakisoissa ja JoA:n joukkueessa, yksilökisoihinhan me ei päästy puuttuvan tuplanollan takia. Joukkueesta puuttui kaksi koiraa, joten tulos oli selvä ennen kuin ensimmäinenkään koira oli startannut. Käytiin kuitenkin juoksemassa joukkuerata, josta tuloksena hylky, samoin kuin perjantain molemmista starteista.

Ella sm-joukkueradalla. Kuva: Teija Sonni

Tämmösessä mökissä majoituttiin sm-kisareissulla

Paria viikkoa myöhemmin olikin sitten agirotu Kuopiossa. Ellan kanssa otettiin reissu kaupunkiretkeilyn kannalta: reissattiin kisapaikalle vähän pidemmmän kaavan mukaan (Jns-Pmki-Jkl-Kuopio) ja majoituttiin teltassa. Tuloksilla ei juhlittu nytkään, lauantain virallisista starteista hylyt. Sunnuntaina oli joukkueviesti, jossa meillä oli Joensuun koikkereitten oma joukkue Susirajan Koohot. Ella teki osuudellaan nopean hylyn, eikä joukkueelle tullut menestystä.

Agirodussa majoitus oli hieman erilainen

Heinäkuun puolivälissä poikettiin mökkireissun aluksi Ylöjärvellä iltakisoissa. Istuttiin päivä junassa ja bussissa ja illalla kisailtiin parin startin verran. Ensimmäinen startti päättyi hylkäykseen (19. hylky peräkkäin...), mutta toisella radalla tehtiin nolla ja voitettiin 32 koirakon luokka!




Kisojen jälkeen siirryttiin mökille rentoutumaan. Ella kunnostautui erityisesti uimahyppelyssä, Aku nautti vähän rauhallisemmasta oleskelusta.

Niin joo, treeniblogi meni piiloon kutsumattomilta vierailta. Lukemaan pääsee kutsulla, kutsun saa pyytämällä.

Kevään puuhia

Kuva: Tytti Käyhkö

Hirmu pitkä päivitytauko taas, kun millään ei meinaa saada aikaiseksi tänne kirjoittaa...
Ollaan Ellan kanssa aksakisailtu kevään ja alkukesän aikana ahkerasti. Aluksi tuloksena näytti olevan joko kaikki tai ei mitään; nollavoitto tai hylky. Kevään edetessä laajennettiin tulosvalikoimaa vitosiin ja yhteen nollaan ilman voittoa. Sitten alkoikin alamäki, eikä hylkyputkelle näy loppua vieläkään. Virheiden syinä ovat olleet vanhat tutut keppien aloitukset sekä ihan perinteiset väärät radat, ja jotteivät ongelmat vain loppuisi kesken, niin bonuksena hajosivat Ellan kontaktit juoksutauon aikana. Lyhyen ajan sisään keskeytettiin peräti viisi rataa kontaktin läpijuoksuun ja samalla heitettiin hyvästit tuplanollahaaveille. Siitä tuplasta sitten jäikin kiinni osallistumisoikeus SM-kisoihin, mutta eipä mahda mitään. Jos ei suoritusvarmuus riitä tuplan tekemiseen tavallisissa kisoissa, niin tuskinpa se isommissa kisoissakaan onnistuisi.

Nokialla 3.6. kontaktit todistetusti onnistuivat! Kuva: Tytti Käyhkö

Lähiaikojen kisasuoritukset kuuluvat lähinnä sarjaan "hauskat kotivideot", mutta maaliskuussa osattiin vielä tehdä asiallisia suorituksia, tällä radalla irtosi nollavoitto:




Tokon treenaaminenkin rupesi kiinnostamaan lumien sulamisen myötä ja Ellan juoksuista johtuva aksatauko lisäsi innostusta entisestään. Ella juoksi neljännet juoksunsa huhtikuussa juoksuvälin ollessa lähes päivälleen sama kuin edellisellä kerralla. Tarkka tyttö!

 Ai niin, onhan meillä synttäreitäkin vietetty, Aku täytti 5.4. jo yhdeksän vuotta!

Ehkäpä tässä oli ne tärkeimmät tällä kertaa. Tarkemmat treeni- ja kisaselostukset löytyy edelleen treeniblogista, se on nyt ainakin vielä toistaiseksi vapaasti kaikkien luettavissa. Sinne siis suunta, jos haluaa paremmin pysyä perillä meidän kuulumisista.

Kuulumisia

Eipä ole taas hetkeen tullut blogia päiviteltyä, eikä nytkään ole kovin ihmeellistä tarinoitavaa...

Joulu vietettiin Kangasalla tavallistakin rauhallisemmissa merkeissä, kun Ella loukkasi etujalkansa agitreeneissä ja  fyssari määräsi lähes kahdeksi viikoksi lepoon. Viikon jälkeen alkoi olla lisääntyvää levottomuutta havaittavissa, ei meinannut pieni koikkeri millään käsittää, miksei pääse juoksemaan. Vähän tuli jopa itselleni yllätyksenä, miten suuri tarve Ellalla on liikkua, se selvästi turhautui, kun ei saanut juosta. Pari kertaa se takapihalle pissalle päästessään lähtikin vetämään ihan älytöntä rallia pihaa ympäri ihan vain juoksemisen ilosta.

Vuodenvaihdetta vietettiin kotona. Aku suhtautui paukkuihin samaan tapaan kuin aiemminkin: sisällä ei välittänyt pätkääkään, ulkona ei illalla erityisesti viihtynyt, mutta ei pelännytkään. Ellaa ei raketit sisällä kiinnostaneet ollenkaan ja ulkona se olisi viihtynyt ihan tavalliseen tapaan.

Koikkereitten lenkkeilyvarustus -25 asteessa

 Muutenpa ei ollakaan puuhattu mitään ihmeempiä. Treenailtu ollaan agilitya, mutta toko ei ole erityisemmin jaksanut innostaa. Tosin nyt kun aksailut on pakkasen takia tauolla, ollaan temppuilun lomassa jotain tokoilua muistuttavaa välillä harrastettu. Pääasiassa ollaan kyllä tehty ihan höpöhöpöjuttuja, kuten esimerkiksi opeteltu puhaltamaan kuplia:

Ai niin, tuo meiän treeniblogi on ollut taas vapaasti luettavissa vuoden alusta lähtien. Sitä tulee päiviteltyä vähän useammin, tosin lähinnä vaan tylsillä treeniselostuksilla.