Joulua ja muuta

Mitäpä sitä ihminen uudenvuodenaattona muuta tekisi kuin päivittäisi koirien blogia? Koirien kanssa vuodenvaihdetta vietän, etteivät yksin paukkeeseen joudu jäämään, mutta eipä noista kumpikaan tunnu raketteihin reagoivan, vaikka ihan naapurissa jatkuvasti paukkuu. Ella tahtoisi kovasti ulos ihmettelemään, vaikka alkuun vähän pelkäsin, että se paukkuja saattaisi jännittää, kun on muutenkin mörköilyttänyt. Nyt tosin tuntuu mörköily muutenkin vähentyneen, mitä nyt jäälyhtyjen sisällä palaville kynttilöille piti vähän haukkua aluksi...

Kovasti on ollut koirilla, varsinkin Ellalla, ohjelmaa tässä joululomalla. Junamatka Joensuusta Tampereelle sujui oikein mukavasti, kun pentunenkin osaa jo ottaa matkustelun rauhallisesti. Kangasalla koirat ovat saaneet nauttia takapihan tuomasta vapaudesta, ja siitä onkin otettu kaikki ilo irti, joka päivä ovat koirulit käyneet rallaamassa ja painimassa takapihalla lumihangessa.


Jouluaattona oli talo täynnä vieraita ja Ella käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Aku hieman stressaa, kun kotiin tulee ylimääräisiä ihmisiä, vaikka he olisivatkin jo ennestään tuttuja. Se haluaisi ilmeisesti kontrolloida tilannetta, mutta kun ei pysty kaikkia yhtäaikaa vahtimaan, touhu menee sähellykseksi ja ylimääräisen huomion kerjäämiseksi, kun kaikki eivät täyttä huomiotaan sille anna. Samanlainen se on ollut aina, mutta nyt vasta koirapojan pienen hermostuneisuuden kunnolla tajusi, kun vertailukohtana oli Ella, joka käyttäytyi vieraiden kanssa aivan upeasti. Ella tervehti kaikki itselleen ventovieraat ihmiset innokkaasti ja ystävällisesti, minkä jälkeen se pysytteli vieraiden lähettyvillä ja otti tyytyväisenä vastaan kaiken saamansa huomion sen enempää säheltämättä. Lapset varsinkin olivat suosiossa, leikkihetken jälkeen se jäi onnellisena syliin nukkumaan. Ella selvästikin osaa olla vieraiden seurassa turhia stressaamatta ja tulee toimeen niin lasten kuin vanhustenkin kanssa. Joulupukki ei kummastuttanut ja joulupäivänä saatiin todeta, että pyörätuoliakaan neiti ei hätkähtänyt, vaan tykkää ihmisestä huolimatta siitä, missä härvelissä istuu. Eipä voi kuin toivoa, että Ella osaa aikuistuttuaankin suhtautua ihmisiin yhtä avoimesti ja mutkattomasti.

Näin isommassa talossa oleskellessa huomaa eroja Ellan ja Akun käytöksessä. Vaikka takapihalla Ella viihtyy yksinään erinomaisesti, sisällä se tykkää olla siellä missä ihmisetkin ja seurailee puuhia tapahtumien keskipisteessä, kun Aku puolestaan makoilee itsekseen milloin missäkin tai katselee ikkunasta pihalle ja vahtii. Ella on myös yrittänyt opetella vahtimisen jaloa taitoa, tosin hieman huonolla menestyksellä. Se yrittää kovasti ottaa isoveljestä mallia, mutta ei selvästikään tajua hommasta yhtään mitään. Olohuoneessa on lattiaan asti ulottuvat ikkunat ja hyvä näkyvyys tielle, ja siellähän Ella sitten istuskelee ikkunan edessä ja sanoo välillä "pöh, pöh, vuh", vaikkei ulkona näy yhtikäs mitään. Aku on Kangasalla kova vahtimaan ja ilmoittaa näkemistään epäkohdista varsin voimakkaasti, jolloin Ella-raukka joskus ensin vähän pelästyy, mutta sitten yhtyy haukkuun mukaan. Akulla liittyy vahtimiseen usein huoneesta toiseen juokseminen (nähdessään, että joku menee kulman taakse), jolloin Ella tietenkin seuraa haukkuen perässä - kääntyen lähes poikkeuksetta eri suuntaan kuin Aku. Ei se raukkaparka ymmärrä, mitä vahditaan (tai miksi edes haukutaan), eikä omalta haukultaan ehdi edes katsoa, minne isoveli meni... Ulkona ne vahtii pihaa yhdessä, Aku haukkuu ohikulkijoille ja Ella säestää häntä heiluen vieressä vilkuillen välillä Akulta mallia, että kuuluuko haukkumista vielä jatkaa. Kovin pitkäjänteistä Ellan vahtiminen ei ole, yleensä se lähtee keskenkaiken tutkimaan omia juttujaan tai alkaa haastamaan Akua leikkiin.

Ella on joulun jälkeen treffaillut oikein urakalla tamperelaisia koikkeripoikia. Lauantaina lenkkeiltiin Indyn kanssa. Ipanoiden leikit kävivät hyvin yksiin ja kivaa oli. Lenkin lopuksi Ella vielä kiusasi kaveria juoksemalla keppi suussa karkuun.


Tiistaina oli vuorossa treffit Huugon, Jaken ja Ollin kanssa. Aku joutui jälleen jäämään kotiin, sillä ylihuolehtivaisena isoveljenä se ei ole kovin innoissaan Ellan kanssa leikkivistä nuorista uroksista. Nuoret koikkerikoirat juoksentelivat ja painivat Kaupin metsissä sydämensä kyllyydestä.

Huugon ja Ellan taistelu kepistä

Jake, Ella, Huugo, Olli

Ella, Huugo, Jake
Ella, Jake, Olli
Ellan keppi, Olli ja Huugo

Ella juoksuttaa poikia
Keskiviikkona pääsivät Aku ja Ella sekä Olli treenaamaan agilitya Nokialle sisähalliin ja koko kolmikko agiliisi innoissaan. Akulla oli vauhti vähän hukassa, mutta naama virneessä se kuitenkin esteitä suoritti ja oli kovin tohkeissaan, kun pitkästä aikaa pääsi oikeisiin hommiin. Ella taas kiisi tapansa mukaan hurjan tosissaan ja innokkaasti esteeltä toiselle ja rähisi lelulle. Ellan liitelyvideo täällä.

-Kaisa

Hyvää joulua!

Hyvänjouluntoivotukset tonttutemppuiluvideon muodossa: http://www.youtube.com/watch?v=9rLR5zDH3DA

Talvijuttuja ja Ellan mörköilyjä

Jospa tännekin taas vaihteeksi jotain kirjoittelisi. Mitään erityistä ohjelmaa ei ole vähään aikaan ollut, lähinnä ollaan tehty lenkkejä kauniissa pakkassäässä ja temppuiltu sisätiloissa. Ellalla on jonkinlaista pientä mörköilyä havaittavissa, varsinkin pimeässä täytyy haukkua vähän mille sattuu ja jotkin asiat pentua vähän jänskättää. Jonkin aikaa sitten tienvarressa ollut puinen karhupatsas oli hurjan jännä, takapihalla pissalla pitää haukkua joka kerta jollekin ja pimeässä kävelleet pikkupojatkin olivat epäilyttäviä. Tänään Lykynlammella lenkin varrelle sattui hurjan kamalat portaat (no joo, ne oli oikeasti jyrkät ja pitkät), jotka olivat koiralapsen mielestä ihan ylivoimainen este, kun näyttiväthän ne loppuvan kesken, vaikka muut niitä pitkin kulkivatkin. Siitäkin lopulta selvittiin, kun kävin hellästi pakottaen auttamassa Ellan pari porrasta alemmas, minkä jälkeen se sitten reippaasti käveli loputkin. Lisäksi on huonojen kokemusten aiheuttamia mörköjä, joista imuri on mörkö numero yksi. Pikkupentuna Ella pelkäsi imuria, mutta siitä selvittiin, kun muutamana imurointikertana heittelin nameja perässäni lattialle. Ella pääsi imurikammostaan niin hyvin eroon, että meni sitten eräänä päivänä iskemään nenänsä päällä olevan imurin putken päähän. Imurihan meinasi sitten syödä koiralapsen nenän kokonaan ja siitäkös neiti järkyttyi. Eipä näy Ellaa nykyisin samassa huoneessa käynnissä olevan imurin kanssa... Toinen hurja asia on kompostiaita. Se on ihan jees niin kauan kuin siihen ei kukaan koske, mutta kun Ellan jäädessä yksin virittelen siitä tuholaiselle esteitä, poistuu tuholainen hyvin epäluuloisen näköisenä muutaman metrin päähän. Syykin on selvä, aita on pariin kertaan kaatunut pentusen päälle sitä siirtäessäni, vähemmästikin sitä alkaa varomaan. Ella on selvästi Akua pehmeämpi ja herkempi, varsinkin nyt tuo ominaisuus tuntuu tulevan esille entistä enemmän. Sinänsä oon pehmeyteen tyytyväinen, on nimittäin aika kiva, kun kiellot menee perille ja ne saa jonkinlaisen reaktion aikaan. Pentu siis peräti lopettaa kielletyn tekemisen ja näyttää siltä, että tajuaa jonkun jutun menneen nyt väärin. Kuitenkin tuo vaatii itseltäni erilaista suhtautumista, kun on tottunut Akuun, aikuiseen, elämää nähneeseen, koikkeriksi melko kovaan ja itsenäiseen urokseen, joka saattaa kyllä pelästyä jotain, mutta ratkaisee tilanteet ihan itsekseen. Akun suhtautuminen kieltoihinkin on tyyliä "Jaa, onks pakko jos ei huvita? Mut jos en viitsi? No okei, okei, ei tartte raivota."

Vaikka edellä kerrotusta voisi kuvitella, että Ella on surkea arkaparka, niin ehei, ei ollenkaan. Mörköilyjen ulkopuolella se on edelleen kovin reipas koiralapsi. Ulkona se painelee tuhatta ja sataa häntä pystyssä ja keppi suussa. Ella rrrakastaa juoksemista ja loikkimista ja keppejä. Ahne se on edelleen ja voi mielestään vallan mainiosti hypätä ruokapöydälle tai pölliä multa leivän kädestä. Taisteluhalukin on oikein hyvä ja Ella käyttää varsin hauskoja äänitehosteita leikkiessään. Ella on saanutkin uudeksi lempinimekseen Tirriäisterrieri, on se Akuun tottuneena aika huvittavaa, kun Pikkutirppa taistelee narulelusta kamalalla rähinällä.


- Kaisa