Puuhia viikon varrelta

Alkuviikko meni viikonlopusta toipuessa, ei tehty mitään ihmeellistä, lähinnä lenkkeiltiin ja temppuiltiin. Kavereiden kanssa olen viikon aikana lenkkeillyt pariin kertaan, varsinkin Rapsu oli mieluista seuraa, kun se tuoksui ihan erityisen hyvältä. Torstaina oli taas agiliitelyharjoitukset ja perjantaina kävi fysioterapeutti hieromassa mun kipeityneitä lihaksia, jotta liitely sujuisi entistä paremmin. Mitään kovin ihmeellistä se ei löytänyt, selkälihakset oli vähän kovat, lisäksi oikealla puolella oli joitakin kipeitä kohtia. Lantion alueelta, oikeen takajalan nivusesta, reidestä ja polvesta löytyi arempia alueita, mutta kiltisti annoin niitäkin käsitellä, vaikka välillä vähän ikävältä tuntuikin. Hierojatäti sanoi, että kipeät alueet luultavasti liittyvät toisiinsa, yhden paikan satuttaminen ja sen varominen on saanut muutkin paikat kipeiksi.

Tänään oli ohjelmassa koiratanssikoulutusta. En olisi kyllä millään jaksanut keskittyä rauhalliseen tekemiseen. Aattelin, että kun on muita koiria ja tehään temppuja, tarkottaa se, että kohta tehdään agilitya. Virittelin siis itseni agilitytunnelmaan ja oisin halunnu haukkua ja riehua, mutta en saanutkaan. Sitten yritin käydä moikkailemassa muita koiria, mut sekään ei sopinut. Tuttujen temppujen tekemiseen jaksoin keskittyä, mutta uusia asioita en ehtinyt ajatella, kun oli niin paljon kaikkee muutakin. Välillä vähän ihmetytti, kun en tiennyt, mitä pitäs tehdä. Loppua kohden aloin kuitenkin päästä hommasta paremmin jyvälle ja esittelin hienoja temppuja.

Hennalta saatiin pari kuvaa:

Kurssin aikana kehitetyn ja esitetyn miniesityksen loppuliike "kukkuu"

Joensuun tanssivat koikkerit eli mä, Tico, Shanti ja Preeti

-Aku

Ninni 13 vuotta!

Pieni kissaneiti Ninni täyttää tänään 13 vuotta. Ikä ei tassuissa paina ja neiti vaan iän myötä reipastuu entisestään, tänä talvena on ulkoilukin maistunut lumesta ja pakkasesta huolimatta. Koska Ninnu asustelee Kangasalla, ei siitä ihan uusia kuvia ole, mutta alla muutama alkuvuodesta otettu.

Agikisailua ja kavereita

Eilen oli agiliitelykilpailut Varkaudessa. Matkaan lähdettiin jo aamulla, kun Elsa kisasi kakkosissa ja me mentiin niiden kyydillä. Mun piti matkustaa Elsan ja Lalan seurassa auton takaosassa ja se vasta oli kamalaa! Miettikää nyt, on aika hirveetä, kun joutuu tyttöjen kanssa olemaan, varsinkin kun ne sano mulle "mur", kun yritin tehdä tuttavuutta. Katsoin sitten parhaaksi kyhjöttää hiljaa paikallani auton peränurkassa, kunnes matkan puolivälin jälkeen päätin pelastautua ja möngin Kaisan luokse turvaan. Loppumatkan matkustin Kaisan jaloissa ja autosta ulos päästyä tytötkin tuntuivat kivoilta.

Kisapaikalla sit odoteltiin, lenkkeiltiin ja odoteltiin vähän lisää. Monen tunnin odottelun jälkeen pääsin vihdoin radalle. Mulla oli vähän käynnistymisvaikeuksia, kun esteet oli isoja, eikä hyppy oikein kulkenut. Loppua kohden alkoi sujua paremmin, vaikka hypyt hidastivatkin menoa. Olin kovin irtoavalla tuulella ja kävin väleissä hyppimässä pari ylimääräistäkin estettä, tuloksena siis hylky.

Ennen tokaa rataa verryteltiin oikein pitkän kaavan mukaan. Sitten kun Kaisa vielä kävi ostamassa mulle grillimakkaran, olin valmis liitämään oikein hienosti. Taitavasti liitelinkin, hyppelykin sujui paremmin kuin ekalla radalla. Mulla oli kova kiire lähdössä ja meinasin lähteä radalle ilman ohjaajaa, mutta kilttinä koirana päätin kuitenkin odottaa sitä, vaikka ihan hyvin olisin ilmankin pärjännyt. Kovasti yritin ohjausta ymmärtää, vaikka välillä oli aika vaikeeta. Tokavikalle esteelle asti päästiin virheittä, mutta sitten ohjaaja sekosi ohjauksensa kanssa lopullisesti. Se ei ollut kuulemma ollenkaan ajatellut, että sinne asti ilman hylkyä päästään, eikä ollut päättänyt, miten sen kohdan ohjaisi. En sitten tiennyt, minne olisi pitänyt mennä, joten hyppäsin vaan lähimmän hypyn. Se olikin ihan oikea este, mutta suunta oli väärä. Maaliin kuitenkin päästiin ja sitten sain kovasti kehuja ja makkaraa ja lihapullaa, kun olin ollut niin taitava. Oli tosi kivaa :)

Sitten jäähdyteltiin ja lähdettiin kotia kohti. Taas jouduin pelottavien tyttöjen kanssa auton perään, enkä päässyt sieltä edes pois, vaikka yritin. Kotona väsytti kovasti ja iltaruuan syötyäni menin heti nukkumaan.

Tänään pääsin päivällä Nuuskun ja Rapsun seurassa jäälle juoksentelemaan ja leikkimään. Hauskaa oli taas!








-Aku

Lisää kuvia täällä.

Kuvia

Lenkkeiltiin iltapäivällä jäällä ja pitihän sitä kuviakin ottaa, kun oli niin kiva ilma.

Kuulumisia

Mitään ihmeellistä ei ole viikon aikana tapahtunut. Torstaina kävin agiliitelemässä, muuten olen lähinnä vaan lenkkeillyt ahkerasti, lumihangessa hyppiminen on hauskaa!

Tänään aamupäivällä sain Nuuskun ja Rapsun lenkkiseuraksi, se vasta olikin kivaa :) Kuulemma noi kolme ensimmäistä kuvaa kertovat kaiken olennaisen mun osalta lenkkeilystä.

Ulkona oli mun mielestä ihan liikaa hajuja ja muuta jännää tutkittavaa, ei siinä ehtinyt mitään nakkeja kerjätä.

Tärkeänä tehtävänäni oli johtaa joukkoa ja aurata tietä muille.

Hajujen perässä lumihankeen sukeltelu oli mukavaa...
... naama tuli siitä kyllä vähän lumiseksi...
... mutta ei se menoa haittannut.
Haistelu kavereiden kanssa on ehkä maailman parasta...

... mutta sujui se multa yksinkin

Hetken maltoin poseeratakin kauniiden tyttöjen seurassa.
-Aku

Viikonloppu

Käytiin taas viikonloppuna Kangasalla. Lauantaina oli perinteisesti ohjelmassa muun muassa takapihalla rallausta:


Sunnuntaina oli koikkeriagiliitoa Riihimäellä. Siä oli aikas kivaa :) Olin taitava agilitykoira ja juoksentelin kiltisti ohjeiden mukaan. Tai ainakin kovasti yritin, mutta kun ohjaaja ei ollut yhtään niin taitava, oli niiden ohjeiden noudattaminen välillä vähän vaikeeta, kun ei tiennyt, minne olisi pitänyt mennä. Hauskaa oli silti!

Meillä oli autokuski mukana, joten päästiin lähtemään Riksusta suoraan Joensuuhun. Agiliitelyistä jatkettiin siis hirveellä kiireellä Riihimäen rautatieasemalle, kun muutettiinkin suunnitelmia ja yritettiin ehtiä aikaisempaan junaan. Kyllä me ehdittiinkin, mutta Lahdesta Joensuuhun menevä juna oli ihan täysi, eikä meille riittänyt siellä istumapaikkaa. Ei se kyllä mua paljoo haitannu, lattialla olisin makoillu joka tapauksessa. Ja lisäks löysin kivan tädin, joka antoi mulle kinkkua, kun olin niin kiltisti ja esittelin temppuja. Parin tunnin jälkeen vapautui paikkojakin ja pääsiin rauhassa lepäileen, kun ei tarvinnut väistellä ohikulkevia ihmisiä. Kotiin päästyä loppuilta menikin nukkuessa, oli vähän rankka viikonloppu.

-Aku