Syksyn kuulumisia

Aloitetaanpa syksyn kuulumiset tuoreista terveystuloksista. Ella kävi maanantaina virallisissa silmä- ja polvitarkeissa, kun edellisistä ehti kulua jo pari vuotta. Silmätutkimus oli samanlaista taistelua kuin viimeksikin, jo tippojen laittaminen oli koikkerineidin mielestä aivan hirveän kauhean kamalaa, itse tutkimuksesta nyt puhummattakaan. Kun rimpuileva koira oli kahden ihmisen voimin saatu taltutettua paikalleen, yritti se vielä kiljumalla päästä pois pinteestä. Hölmö eläin. Huvittavinta on, että se ei loppujen lopuksi näyttänyt olevan moksiskaan koko tutkimuksesta, mutta silti piti laittaa kaikin voimin vastaan. Polvitutkimuksessa ja verinäytettä otettaessa Ella oli hyvin yhteistyöhaluinen, koikkerineidin naaman sorkkiminen vaan on jotain poikkeuksellisen kamalaa. Silmät olivat edelleen terveet ja polvetkin edellisen tutkimuksen tapaan 0/0. Samalla reissulla punnitsin Ellan, painoa neidiltä löytyy edelleen 11,0 kg. Verta otettiin pari putkiloa: toinen lähti Helsinkiin Lohen DNA-pankkiin, toinen Hollantiin ENM-testausta varten.

Viime viikonloppuna Ella kävi Liperin Leipäpäivillä osallistumassa JoA:n järjestämään koiratapahtumaan. Ihmisten rakastamisen lisäksi koiraneidin ohjelmaan kuului esiintymistä agility- ja tokonäytöksissä. Ella teki ensimmäistä kertaa voittajaluokan liikkeitä suuremmassa häiriössä ja selviytyi paria mokaa lukuun ottamatta ihan hyvin. Valitettavasti osa liikkeistä on edelleen kesken, eikä kokeisiin asti olla vielä päästy.

Sen sijaan aksakisailtu ollaan loppukesän ja syksyn aikana ahkerasti. Edelleen tulokset ovat olleet hylkypainotteisia (milloinpa meillä ei olisi?), mutta myös pari nollavoittoa on mahtunut mukaan parin vitosen lisäksi. Yksi voitto napattiin elokuun lopulla Mikkelistä, mutta valitettavasti mukavalta tuntuneesta radasta ei saatu videotodistetta. Sen sijaan syyskuun puolivälissä Kurkimäellä ACE:n kisoissa tehty nolla tallentui myös videolle:

Akulla ei mitään ihmeellistä ohjelmaa ole ollut syksyn aikana, se on pääasiassa viettänyt rauhallista kotikoiran elämää. Koiraherra viihtyy hyvin sohvannurkassa ja nauttii suuresti rapsutuksista, mutta on toisaalta hyvin innokas leikkimään Ellan kanssa. Välillä se myös innostuu yksikseen heittelemään leluja ympäri kämppää hirveän ärinän kera. Päiväohjelmaan kuuluu myös ruuan varastaminen (tai ainakin varastamisen yrittäminen) milloin mistäkin. Fiksuna, ja nykyään erittäin ahneena, koirana Aku osaa kehittää itse itselleen erilaisia aktivointitehtäviä, jos muuten meinaa käydä aika pitkäksi. Rauhallisista kävelylenkeistä Aku nauttii suuresti saadessaan nuuskutella ihania tuoksuja niin paljon kuin haluaa. Kunnostaan 9,5-vuotias veteraani huolehtii lenkkeilyn ja pikkusiskon kanssa painimisen lisäksi säännöllisillä hepulikohtauksilla niin sisällä kuin ulkonakin.